Olen useaankin kertaan kirjoittanut, että jokin asia laukaisee minut kirjoittamaan vanhoista, koetuista asioista. Tällä kerralla alla olevan artikkelin Venäjän kartat.
Elettiin syksyä 1993. Olin Lapin lääninhallituksen delegaatiossa - kolme opettajaa ja 25 oppilasta ammatilliselta sektorilta - Muurmanskissa/Severomorskissa.
Muurmanskissa ollessamme päätin hankkia siltä alueelta kartan. Tiedustelin asiaa tulkkiltamme ja niin me menimme erääseen kirjakauppaan. Tulkki esitti asian myyjälle, joka otti tiskin alta lähes puolen senttimetrin paksuisen nipun A3-koossa olevia karttoja.
Kerroin myyjälle tulkin välityksellä, että halusin ostaa vain yhden, juuri Muurmanskin kaupungin alueelta olevan kartan. Sain kuulla, että karttoja ei myydä yksittäin, vaan täytyy ostaa jotakuinkin koko Kuolan niemimaata koskeva karttamateriaali - kymmeniä karttoja...
Niinpä ostin koko nipun, sillä se ei ollut hinnan kiroissa, maksoi tuskin mitään. Tutkin aikanaan kotosalla em. karttamateriaalia, se on erittäin tarkkaa tekoa. Sen jälkeen asia ei ole ollut esillä. Kartta-aineisto löytynee kirjahyllyni alakaapista...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Puolustusvoimat ajoi koko Suomen karttajärjestelmän Nato-sopivaksi – radikaali uudistus teki myös gps:n käytöstä helpompaa
Läntisten asejärjestelmien vaatimat digitaaliset kartat toimivat pontimena Suomen koko karttajärjestelmän muuttamiselle 2000-luvulla, kerrotaan pian ilmestyvässä kirjassa
SAMI KERO
PUOLUSTUSVOIMAT ajoi koko Suomen karttajärjestelmän muuttamista kiireellisesti Nato-sopivaksi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Syynä olivat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hankitut uudet länsimaiset ase- ja johtamisjärjestelmät, jotka vaativat Nato-yhteensopivat kartat ja paikkatietojärjestelmät.
Asiasta kerrotaan maanmittausneuvos Erkki-Sakari Harjun kirjoittamassa ja ensi viikolla kauppoihin tulevassa uudessa tietokirjassa Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta(AtlasArt). Kirjassa käydään läpi sotilaskartoituksen historiaa Suomessa.
”Suurin vaikuttava tekijä Suomen kansallisen kartastojärjestelmän muuttamiseksi oli uusien länsimaisten asejärjestelmien hankinta. Ne edellyttivät toimiakseen Nato-yhteensopivaa digitaalista paikkatieto- ja karttajärjestelmää. Kyllä siinä armeijan vaikutus oli erittäin suuri”, Harju kertoo.
”Toinen merkittävä tekijä oli Suomen osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin, jotka edellyttivät Nato-spesifikaatioiden mukaan valmistettuja karttoja. Suomella ei juuri ollut asiassa vaihtoehtoja.”
Taustalla olivat myös Suomen liittyminen sotilasliitto Naton rauhankumppanuustoimintaan (Partnership for Peace) ja Euroopan Unioniin.
KARTOITUKSEEN TARVITTAVISSA KORKEAKUVAUKSISSA KÄYTETTIIN ILMAVOIMIEN MAALINHINAUSKONE ILJUŠINIA. KI
HARJULLA itsellään on pitkä ura kartografina kylmän sodan vuosikymmeniltä. Hän opiskeli kartantekoa muun muassa Unkarissa vuonna 1976. Silloin hän loi suhteet moniin neuvostoblokin kartantekijöihin.
Kylmän sodan päätyttyä Harju työskenteli Geodatassa ja toi kaikessa hiljaisuudessa Baltian kautta Suomeen salaisia Neuvostoliiton sotilaskarttoja. Niitä myytiin muun muassa Puolustusvoimille.
HARJU on ollut läheisesti mukana Suomen sotilaskartoituksessa.
”Armeija oli asiakkaani”, Harju tiivistää.
Puolustusvoimissa kartoituksesta vastaa topografikunta, joka on nykyään osa tiedustelulaitosta.
”Puolustusvoimat on isossa roolissa kartoituksessa. Niin on ollut aina. Vaikka siviili- ja sotilaspuoli ovat näennäisesti erossa toisistaan, niin voi sanoa, että vuodesta 1924 lähtien maanmittaushallitus ja Puolustusvoimien kartoista vastaava yksikkö ovat istuneet yhdessä kaksi kertaa vuodessa keskustelemassa, mitä kartoitetaan, missä järjestyksessä ja kuka tekee mitäkin”, sanoo Harju.
”Ja ne istuvat edelleen.”
KARTTOJEN TULOSTUSTA PUOLUSTUSVOIMISSA. KIRJAN KUVITUSTA.
2000-LUVUN karttauudistuksen juuret juontuvat vuoteen 1992, kun Suomen hallitus päätti ostaa Hornet-hävittäjiä Yhdysvalloista.
”Hornetien hankinta potkaisi homman liikkeelle.”
Harjun mukaan muutos vanhasta kansallisesta karttajärjestelmästä uuteen oli iso ja radikaali. Siinä muutettiin koko kartoituksen runko, eli projektio ja datum. Datum tarkoittaa sitä, kuinka projektio asetetaan maapallolle.
”Kaikki perusjutut vaihdettiin, ja samalla vaihdettiin myös mittakaava. Uutena tulivat 1:25 000-mittakaava, joka on kansainvälisesti yhteensopiva, ja 1:250 000-mittakaava.”
Kartaston muutos näkyi tavalliselle kartankäyttäjälle muun muassa gps-paikannuslaitteissa, joihin tarvittiin aikaisemmin muunnosohjelmat Suomea varten.
”Kun mentiin Naton järjestelmään, kaikki gps:n toiminnot ovat yksinkertaisimpia. Ne ovat suoraan USA:n armeijan järjestelmässä.”
Yksi muutoksista oli se, että Suomen karttojen korkeusjärjestelmän nollapiste siirtyi Helsingin edustalta Suomenlahdelta Atlantille.
”Nämä ovat aika lailla koomisenkin tuntuisia asioita, mutta Suomen korkeuskäyrästön normaalinolla on nykyisin Amsterdamin keskivedenpinnan kohdalla oleva arvo.”
ASEVOIMIEN vaikutus Suomen kartoitukseen on näkynyt myös siinä, että Suomeen on luotu Puolustusvoimien ja Rajavartioston helikoptereiden tarpeisiin matalalentokartasto.
”Olin siinä hommassa mukana. Siihen kerättiin kaikki lentoesteet, mastot ja voimajohtolinjat”, Harju kertoo.
Nykyään salaisia eli luokiteltuja karttoja ovat lähtökohtaisesti sotilasmerikartat ja sotilasilmailukartat.
”Salatun tiedon määrä on koko ajan vähenemässä. Satelliittitekniikka ja muu tiedustelu on johtanut siihen.”
PUOLUSTUSVOIMIEN OPERATIIVINEN KARTTA VUODELTA 2015 PORVOON JA LOVIISAN ALUEELTA (1:250 000).
SAMI KERO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti