keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Vastaa sähköpostiini - kiitos...

Kirjoitin alla olevan artikkelin nimellä Ihmisen sivistyksen mitta 27.04.2015. Ilmeisesti olin siihen maailman aikaan perinjuurin kyllästynyt siihen, että sähköposteihini ei vastata.

Vastaavan tyyppinen tilanne näyttää tulevan esiin tämän tästä.

Todettakoon, että puhelimen välityksellä en suostu sopimaan mitään tärkeää. Keskustella toki voi niitä ja näitä/yhtä sun toista mutta kaikki tärkeä on pistettävä tekstin muodossa esiin - "mustaa valkoisella" - niin kuin ennen sanottiin. Tai nykyisin vähintään sähköpostiviestinä. Miksi? 
Siksi, että asiasta jää dokumentti, johon tarvittaessa voi palata.


Ihmisen sivistyksen mitta...


Pätkä Wikipediatekstiä:

Sivistys

Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Tässä mielessä puhutaan opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä,humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai akateemisesta sivistyksestä, sekä toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä. Jälkimmäiseen saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä” tai viisautena. Sivistyksen sisällöstä on erilaisia käsityksiä. Sana sivistys voi tarkoittaa myös korkeakulttuuria,sivilisaatiota. Se tulee latinankielen sanasta civilis, joka on adjektiivimuoto sanasta civisCivilis tarkoittaa kansalaista tai kaupunkilaista, joka elää kaupunkinsa sääntöjen mukaan.
_________________________________________

Sivistys on ennen kaikkea toisten huomioimista.

Toki se voidaan ilmaista myös monella muulla tavalla.

Minulle henkilökohtaisesti on eräs asia erittäin tärkeä. Se liittyy sähköpostiin: Sähköpostiviestiin vastaaminen on mielestäni erittäin tärkeää. Jos se ei ihan siistystä lähentele, niin ei paljon muutoinkaan. Vähintäänkin on kohteliasta vastata saamaansa sähköpostiviestiin jollakin tavalla...

Olen kirjoittanut asiasta useaan kertaan vuosikymmenien aikana. Tunnustan rehellisesti, että viestini ei ole mennyt perille.

Väliin itsekin ihmettelen, miten oma suhtautumiseni sähköpostiviestiin vastaamiseen on niin tärkeää.

Se ehkä johtuu siitä, että se on, on ollut pitkään minun tärkein työkaluni. En käytä muuta kuin sähköpostia - no hiukan puhelinta ja tietysti nykyisin tätä Blogisivuani. En siis käytä Facebookkia, Twitteriä, jne. - ne eivät ole minun juttujani...

Sähköpostiin tutustuin ensimmäistä kertaa Tallinnassa 1990-luvun aivan alkupuolella. Eräiden opintopäivien luennoitsija kertoi siitä kahvipöytäkeskustelussa kanssani.
Silloin itselläni ei ollut "harmainta aavistustakaan" kyseisestä viestintämahdollisuudesta. Asia, nimenomaan sähköpostin käyttömahdollisuudet jotenkin säväyttivät minua. Jäin siihen koukkuun.

Todettakoon, että sen aikainen sähköposti oli vaatimaton alkuviritelmä tämän päivän sähköpostiin verrattuna.

Toisin sanoen, jos minä Sinulle henkilökohtaisesti lähetän sähköpostiviestin esimerkiksi onnitellakseni menestyksestä, kommentoidakseni toimintaasi, tiedustellakseni jotakin asiakokonaisuutta, tiedottaakseni jostain tapahtumasta, jne. , vastaa ihmeessä - kiitos... 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti