Vahinko ei tule kello kaulassa, sanotaan - pieni tapahtuma Perämeren pohjukassa...

Vahinko ei tule kello kaulassa, sanotaan. Ei totta tosiaan tule, sen sain tuta tänään aamulla.

Olin käynyt eilen huoltamassa veneemme perämoottoria Hahtisaaressa - tosin ei muuta kuin tulppien huolellinen puhdistus ja öljymäärän lisäys.
Eilen tontin kulmalta lapioin varmuuden vuoksi hyvän matomäärän, josko tulee lähdettyä kalaan.

Tänään aamulla sanoin vaimolleni, että ajelen Hahtisaaresta Kalkkinokalle rannan tuntunmaan vanhoille tutuilla kalapaikoille, joissa en ole käynyt käytännössä vuosikausiin oikein kunnolla kalastamassa.
Perämoottori lähti ensi startilla käyntiin ja ajelin poikkeukselisesti sisäsataman väylää pitkin eteenpäin.
Yleensä ajan Kojukallion suunnasta Ajokseen päin kulkevaa väylää Laitakarinkin suuntaan mennessäni ja koukkaan saaren länsipäästä entiselle hinausväylälle .

Nyt päätin poikkeuksellisesti oikaista, se oli virhe, onneton virhe mutta selittelylle löytyy eväitä.

Aurinko paistoi heijastuen tosi pahasti meren pinnasta. Niin pahasti, että en nähnyt kunnolla kaikuluotaimen näyttöä.

Toki tiedän, että Laitakarin ja Mansikkanokan välimaastossa on kari, joka ei tähän saakka ole aiheuttanut minulle ongelmia, koska olen kiertänyt se - aina - kaukaa mutta...

Aamulla ajatukseni saattoivat jo liiaksi olla kalastuskohteissa mutta onneksi ajelin hiljaista vauhtia. Sen verran ehdin nähdä kaikuluotaimesta, että vesimäärä väheni nopeasti ja sitten rysähti. Vene liukui yli karikivien ja perästä kuului tosi tympeä ääni. Sammutin moottorin mutta se oli auttamattomasti jo myöhäistä.
Välittömästi jotakuinkin tiesin, mitä oli tapahtunut. Propulse-potkurin komposiittilavat olivat hajonneet.

Käynnistin moottorin, se kävi normaalisti mutta eteenpäin en päässyt. Sammutin koneen ja nostin sen trimmillä ylös ja niinhän siinä oli käynyt kaikki neljä lapaa oli käytännössä pois...

Tuuli kuljetti minua Laitakarin pohjoispäätyä kohti. Soitin hätänumeroon eli 112 ja kerroin haaverini.
Puhelimessa ollut nuorimies tiedusteli tarkan sijanitini ja onko veneessä vuotoja. Hän totesi, että hän alkaa hankkia apua. 
Kerroin hänelle, että tuossa näkökentässäni on Lapin pelastuslaitoksen alus kuin tilauksesta.

Pistin veneen ankkuriin noin kaksikymmentä metriä rannasta, vettä näytti olevan yli 3 metriä. 

Näin em. aluksen kääntyvän takaisin Munakarin kohdalta minua auttamaan.
Upea alus, jota kaksi ammattilaista tuntui hoitelevan. He ohjeistivat minua erittäin asiallisesti. En saanut ankkuria irti pohjasta, joten jätin sen merkittynä paikoilleen. Soudin palastusalusta kohti vajaa parikymmentä metriä. Kiinnitin aluksesta heitetyn hinausköyden ja niin lähdettiin.

Hinausköyden heittänyt nuorimies tiedusteli varmemmaksi vakuudeksi vielä, onko kaikki hyvin. Totesin, että olosuhteisiin nähden kaikki on kunnossa.

Hahtisaareen saavuttuamme, minulta tiedusteltiin tapahtumien kulku ja hengitystäkin nuuhkaisiin - viran puolesta - kaikki hyvin. En huomannut kysäistä, lähettävätkö he laskun tapahtuneesta. Saatta olla, että homma hoidetaan veroeuroilla. 

Kerroin autajilleni sen kuuluisan tarinan, jossa kalastaja kertoo veneessä kyydissä olleille: "Tunnen tämän alueen kaikki karikot. Tässä on ensimmäinen!" Em. kertoja rysäytti komeasti veneensä karille...

Kuulin, että en ole ensimmäinen enkä varmaan viimeinenkään, joka on ajannut liian läheltä kiviä.

Niin - itse olen aikaisemmin kahdella eri kerralla onnistunut yhden lavan tumpeloimaan rikki - matalasta "kotirannasta" lähtiessämme.

Tämä oli toinen kerta, kun kuljin valtion merikyydissä. Ensimmäinen kerta oli viitisentoista vuotta sitten, kun merivartioston avustamana haimme varastetun = luvatta käyttöön otetun soutuveneemme Laitakarista. Jotkut nuoret häiskät olivat ottaneet lukossa olleen, tulpattoman ja airottoman veneen ja jollakin konsitilla meloneet Kalkkinokalta Laitakariin. Millä lie tulleet takaisin mantereelle?
Todettakoon, että em. vene varastettiin = luvatta käyttöön otettiin neljä kertaa Kalkkinokalta ja aina se löytyi.
Nykyisin kyseinen soutuvene viettää eläkepäiviään jossakin Lapin erämaajärvellä. 

Miksi tämän kirjoitin? 

Siksi, että lähivesilläkin on karikkoja, vaikka olen kalakaverilleni tainnut mainita, että täällä voi aika lailla huoletta ajella. 
Mikäli oikein muistan, Syväleton Ajoksen puolella, muutaman kymmenen metrin päässä on pieni karikko, jota ei ainakaan vanhoissa merkikorteissa ole merkitty. Varminta on luonnollisesti ajaa väylillä eikä oikaista, niin kuin aamulla yritin...

Minun elämänfilosofiaani kuuluu ajatua, että kaikella on tarkoituksensa. Tämänkin aamun tapahtumalla.

Menin Prima Rautaan tilaamaan uuden Propulse-lapapaketin. Nuorimies, joka otti tilaukseni vastaan, ei ollut tietoinen em. tyyppisistä potkurivaihtoehdoista. Hyvä niin, asiaa porukalla selviteltiin ja tilaus lähtee liikkeelle ja neljän lavan paketti on varmaan ensi viikon alkupuolella haettavissa. 
Vanhempi pojistamme on luvannut pistää lavat paikoilleen Hahtisaaren veneenlaskuluiskan tuntumassa - niin kuin kaksi kertaa aikaisemminkin.

Prima Raudan vieressä on ESJA-sähkötarvikemyymälä, jossa olen ties kuinka monta kertaa aikonut käväistä. 
Nyt kun olin niillä kulmilla, menin liikkeeseen, koska OPEN-kyltti oli viritetty palamaan. Itse omistaja ei ollut paikalla, mutta tuttu eläkeläispariskunta, käytännössä tutut naapurimme, jotka olivat poikaansa avittamassa.

Kerroin heillekin lyhyen kaavan mukaan aamun tapahtumat ja samalla itse asiani. Asumme 1980-luvun alkupuolella rakennetussa omakotitalossa. Päärakennuksen sähköjä, nimenomaan valaistusta on kukaties tarpeellista käydä läpi asiantuntijan avustuksella.

Myöhemmin olemme rakentaneet/rakennuttaneet tontillemme varastorakennuksen ja Pikkupuolen (entinen Ekoateljee).

Sain käyntikortin, jonka perusteella käyn vaimoni kanssa em. yrityksen kotisivuilla ja todennäköisesti otan sähköpostin välityksellä yhteyttä.
_______________________________________________________________________ 

Niin ja vielä että pistin isoon ämpäriin multaa ja aiemmin lapioimani madot. Jospa niille ensi viikolla on käyttöä...
________________________________________________________________________

Sain tänään perjantaina Prima Raudan isännältä, Risto Kamppiselta sähköpostiviestin, että Propulse-lavat ovat ensi viikon maanantaina iltapäivällä liikkeestä haettavissa - hyvä niin.


Jatkoa edelliseen tänään maanantaina 19.09.2016:

Hain uudet lavat Prima Raudasta, Maritimin toimitus oli ajallaan. Vanhempi pojistamme kävi laittamassa lavat illansuussa paikoilleen soudettuani veneen ajoluiskan viereen. Ajoin veneen takaisin hiukan kuulostellen toimintaa.
Lähden huomenna vaimoni kanssa huomenna aamulla käymään Selkäsaaressa. Ajamme Laitakarin päädyn kautta. Yritämme saada sinne jättämäni ankkurin ylös.

On syytä mökki laittaa jo alustavasti talvikuntoon syysmyrskyjä odotellessa.

Tänään keskustelin Hahtisaaren venesatamassa tutun kaivikonemiehen kanssa, joka mm. meille on ruopannut kulkuväylää Selkäsaaressa olevalla telakaivinkoneellaan. Kerroin hänelle karikolle ajamisestani.
Hän sanoi uistelureissuillaan ajaneensa ilmeisesti tuurilla aika läheltä em. karikkoa useastikin katseltuamme vanhasta merikartasta karikon sijainnin. Hän tarkistin sen vielä kännykkäsovellutuksestaan.

"Kyllä, kyllä siinä on selvästi karikko! Miten tuo on jäänyt huomaamatta?" hän muistaakseni totesi. Todettakoon, että vanha uitto-/hinausväylä menee turhan läheltä em. karikkoa...