Kyllä saa, jos osaa!
Lapsena muistan vanhojen ihmisten myös vanhempieni ryystävän kahvinsa "porstuan kautta" eli kaatavan lautaselle ja sitten sokeripala suuhun ja...
Se on ollut minunkin tapani juoda kahvia aika useastikin. Miksi? Siksi, että lautasella kahvi sopivasti jäähtyy.
Toisaalta em. tapa mahdollistaa nopean kahvinautinnon. Toki asialla voi sopivan tilaisuuden tullen briljeeratakin. On se niin coolia!
Tunnustan, että sorruin lievään briljeeraamiseen Belgian Brysselissä 1990-luvun puolessavälissä.
Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, olen käynyt kerran Brysselissä - toistaiseksi. Olin Insinööriliiton hallitusryhmässä, silloisen puheenjohtajan Matti Viljasen johdolla 1990-luvun puolenvälin tietoilla muutaman päivän Brysselinmatkalla.
Taisipa olla SAK:n edustaja, joka kertoi meille ansiokkaasti suomalaisen ammattiyhdistysväen paikallisista lobbausasioista.
Olimme eräänä päivänä lounaalla kohtalaisen tasokkaassa ravintolassa. Erinomainen ateria, erinomainen palvelu ja erinomainen tunnelma.
Kahvi avec-kohdassa minun oli aivan pakko juoda kahvini pohjoiseen elämänmenoon kuuluvalla tavalla.
Minulla ei ollut sen kummemmin tarkoitus niin sanotusti esittää asiaa, vaan se tuli esiin aivan spontaanisti.
Saattoi olla, että tulkin välityksellä kerroin em. kahvinjuontitavan taustoja. Tuskin mainitsin, että tarinoiden mukaan parhaimmillaan vanhat suomalaismummot ryystivät kahvin lautaselta parin senttimtrin päästä sokerin läpi! Se se vasta jotain...
Kahvinjuontitapani ei meidän seurueen jäseniä erityisesti kummastuttanut, mutta meitä palvellutta henkilökuntaa, tarjoilijoita ja hovimestaria se kiinnosti tavattomasti. Oikeastaan he ihastelivat suoritustani, hyvä etteivät antaneet suosionosoituksia...
Puheenjohtajamme varsinais-suomalaisena olisi kukaties asian esittänyt seuraavanlaisesti:
"Kaffe kaaretti tassille ja se sokeri ol huulte välis jotka oli töröllään,sitä tyyli sanotti porstuan kaut juamiseks."
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti