PS Kemi-HJK 0-2 (0-2) Kemin Sauvosaaressa tänään illansuussa...

Päätimme - minä ja kalakaverini - lähteä katsomaan uutta jalkapallokatsomoa Kemin Sauvosaareen ja siinä ohessa otsikon Veikkausliigan jalkapallo-ottelua. Olimme käyneet ostamassa ennakkoon Kemin Prismasta eläkeläisliput, jotka portilla joutuisasti lukijalla tarkistettiin.

Päätimme mennä pääkatsomoon ja mahdollisimman ylös mutta miten siinä kävikään.

Ylös päästyämme totesimme, että katsomossa oli rahvaan puolella täyttä mutta oikealla olevan VIP-alueen ja erään yrityksen alueen olevan täysin tyhjä. Sinne ei ollut luonnollisestikaan menemistä.

Päätimme laskeutua alaspäin ja niinpä huomasimme kohta istuvamme alhaalla ensimmäisellä tuolirivillä. Toki siitäkin pelin näki erittäin hyvin, paitsi silloin, kun nakkien ja kahvien kanssa kansa vaelsi silmiemme ohitse. Onneksi mitään oleellista ei jäänyt näkemättä.

Maalit ilmeisesti voi katsella vielä uudestaan videolta Pohjolan Sanomista aikanaan.

Ohjelmalehtisistä aistimme, että molemmilla joukkueilla oli muutama suomalainenkin pelaaja palloa potkimassa.

Kyllä HJK oli tällä kerralla selkeästi parempi joukkuen. Tosin harmittaa, että ensimmäinen maali syntyi helpon näköisen keskikentän pallonriiston seurauksena ja toinen maali kotijoukkueen lepsusta puolustuspelaamisesta.
HJK:n molemmat maalit teki nro 11 ALFREDO JOSE MORELOS AVILEZ, COL, kuten esitteestä oli luettavissa. Hänet palkittiin loppujen lopuksi ottelun parhaana pelaajana eikä syyttä.

PS Kemillä oli paikkansa = painostushetkensä ja yläriman kolistelua, mutta maalia ei syntynyt. Oli paljon kemiläisen, edesmenneen innokkaan jalkapallofanin kuvaavia "kivimies Surakaisen potkuja", toisin sanoen täysin osoitteettomia yrityksiä - toki maalin suuntaan mutta vöhintäänkin toiseen kerrokseen...

Ottelun taso ei mielestämme noussut kovin korkealle. Osasyynä lienee liukas kenttä ja hämärtyvä ilta. 

Aina asiansa tunteva kotiyleisö antoi erotuomarille ja linjamiehille hyviä ohjeita pelin kulusta.

Puoliajalla kiinnitin erityisesti huomiota parin ohi kulkevan ikämiehen nenäntyhjennysharjoituksiin. He hyvin estottomasti tyhjensivät nenävärkkinsä kouransilmään ja roiskasivat limaklöntit kulkuradan viereiselle nurmikolle. Nurmikolle, jossa pienet, vaahtosammuttimen mittaiset jalkapallolupaukset kulkivat. He veivät huru-ukkojen räkäklimpit ilmeisesti kotiinsa lenkkareiden pohjasyvennyksissä.

Haloo ukot! Nenäliinatkin on keksitty! 

Aika epäolennaista jalkapallo-ottelun kannalta mutta aikamoinen hygieniakysymys, kun nuo pikkulapset osuivat välittömästi näkökenttään.

Ottelun jälkeen alue tyhjeni yllättävän nopeasti. Olimme jättäneet auton tullessamme kauas Meripuistokadun varteen, josta kotimatkalle päästiin varsin sutjakkaasti...