Mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen artikkeli...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Sofi Oksanen nosti taas esiin suomettumisen
TERHI YLIMÄINEN
Suomen kansainvälisesti menestynein kirjailija Sofi Oksanen on nostanut taas esiin suomettumisen, joka tuntuu hänen mielestään juurtuneen syvälle Suomen henkiseen ja poliittiseen maaperään.
Edellisen kerran hän syytti julkisuudessa Suomen poliittista johtoa suomettumisesta Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa 2014.
Sofi Oksanen puhui tänään lauantaina Latvian pääkaupungissa Riiassa, jossa hän oli Latvian uudessa kansalliskirjastossa pidetyn kaksipäiväisen juhlaseminaarin yksi pääesiintyjistä. Hänen puheensa avasi tänään klo 16 päättyvän seminaarin, jonka aiheena on kirjailijan ja vallan välinen suhde. Väinäjoen rantaan rakennettu noin 163 miljoona maksanut Latvian kansalliskirjasto vihittiin käyttöön elokuussa 2014.
"Suomessa käytiin juuri eduskuntavaalit, ja vanha suomettunut retoriikka tuli jälleen esiin. Sdp:n ja Suomen suurimman puolueen, keskustan, puheenjohtajat sanoivat televisiossa, että Venäjää ei saa kutsua uhaksi. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi venäläiskoneet, jotka lentävä transponderit alhaalla, ovat turvallisuusuhka, ja myös Suomeen kohdistuu hybridisotaan kuuluvia toimia", Sofi Oksanen totesi puheessaan.
Hän korosti, että esimerkiksi Virossa olisi hyvin hankala kuvitella, että poliitikot turvautuisivat neuvostoretoriikkaan selittäessään ja perustellessaan omia ratkaisujaan – kuten Suomessa.
Latvian kansalliskirjastossa pitämässään puheessa Sofi Oksanen huomautti, että Suomessa käytetään yhä edelleen sekä ulkopoliittisessa että turvallisuuspoliittisessa puheessa suomettumisesta kielivää neuvostoretoriikkaa hyvin huolimattomasti. Hänen mielestään puheeseen vilahtaa herkästi "suomettuneen ajan ja jopa neuvostopropagandan tuottamia ilmaisuja".
Sofi Oksanen korosti, että harva tiedostaa aktiivisesti niiden taustaa tai vahingollisuutta.
"Venäjä ja Neuvostoliitto olivat ja ovat taitavia verbaalisen todellisuuden luomisessa. Painetun sanan tehtävä on luoda vaihtoehtoista, täysin fiktiivistä todellisuutta", Oksanen jatkoi.
Hän katsoi, että tämä Venäjän harjoittama propaganda on luonut hedelmällisen maaperän suomettumiselle ja "heikentänyt Suomen kykyä käsitellä Venäjää".
Hänen mukaansa Suomessa jo alitajunta on opetettu väistämään ja tukahduttamaan ilmaisuja, joiden voisi katsoa loukkaavan tai ärsyttävän Venäjää.
"Koska tietoista ja julkista ja kattavaa korjausliikettä ja analyysiä [tämän käytännön] seuraamuksista ei ole tehty, suomettuminen luo yhä edelleen todellisuutta."
Tässä kohdin Sofi Oksanen vertasi Suomea ja Viroa ja totesi, että Suomi yrittää päästä kuin koira veräjästä.
"Jos Viro suhtautuisi yhtä vastahakoisesti neuvostomiehityksen ajan käsittelyyn, esimerkiksi yhteistyötoiminnan käsittelyyn, sitä pidettäisiin ulkomailla ongelmallisena ja sanottaisiin, ettei Viro halua pestä likapyykkiään."
Sofi Oksanen tähdensi, että Suomessa julkinen puhe on yhä edelleen rähmällään itään. Sen sijaan kirjallisuus ei ole sitä, mikä korostaa sen tärkeyttä.
"Suomettunut Suomi oli Neuvostoliiton menestystarina. Se oli näyteikkuna. . . Ei ole ihme, että nyky-Venäjällä on halu suomettaa muitakin maita."
Sofi Oksasen Latviassa pitämän puheen otsikko oli Leijona häkissä, mikä luonnollisesti viittaa siihen tilaan, johon Suomen vaakunaeläin on joutunut. "Tutkija Mika Aaltola on verrannut suomettunutta Suomea. . . eläintarhassa pidettyyn leijonaan: se näytti päällepäin hyvinvoivalta, mutta sen elintila oli hyvin ongelmallinen."
Sofi Oksanen ihmetteli puheessaan, miksi Suomessa suomettuneen ajan kokemuksien keräämistä ei ole pidetty samanlaisena kansallisena tehtävänä kuin Virossa on pidetty neuvostoajan yksilötarinoiden kokoon haalimista ja taltioimista.
Kirjailijan puhe Latvian kansalliskirjastossa ei keskittynyt vain suomettumisen ja sen nykymuotojen pohtimiseen, vaan kirjailija käsitteli laajasti myös Viron ja Suomen kirjallisuuden eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia.
Sofi Oksanen on parhaillaan kiertueella Latviassa, jossa julkaistiin torstaina 30. päivänä huhtikuuta Kun kyyhykset katosivat -romaanin latviankielinen käännös.
Sofi Oksasen jälkeen Latvian kansalliskirjastossa puhui virolainen kirjailija ja kääntäjä Jaan Undusk. Hänen aiheensa oli The Point of the Right Moment. On Time and Morality.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti