Ammattilehtiasiaa, lieviä vieroitusoireita...

Kirjoitin muutama vuosi sitten ollessani vielä työelämässä Ammattikasvatuksen aikakauskirja-julkaisuun artikkelin nimeltä: VOIKO ILMAN AMMATTI- JA AMMATTIJÄRJESTÖLEHTIÄ ELÄÄ…

Minulle oli tullut vuosikymmeniä ammatti- ja ammattijärjestölehtiä viikoittain, osittain vähintäänkin kerran kuukaudessa.

Mainostamatta isommasti em. lehtiä, ne olivat: Insinööriuutiset, joka on nykyään nimeltään Tekniikka&Talous, Paperi ja Puu-lehti ja Opettaja-lehti. Kaikki edellä mainitut lehdet ovat mielestäni tälläkin hetkellä maamme huipputasoa niin asiasisällöltään kuin ulkoasultaan.

Paperi ja Puu-lehti on myös globaalisesti erittäin arvostettu julkaisu, tosin viime aikoina aika mainospitoinen.

Jäätyäni syksyllä 2008 eläkkeelle minulle edelleenkin tulee vain ensiksi mainitsemani lehti, koska olen maksanut toistaiseksi ammatillisaatteellisen Tekniikan Opettaja TOP ry:n eläkeläisjäsenmaksun. Lehti tulee tavallaan "eläkeläisetuna".

Työssä ollessani toimin monta kautta Opettaja-lehden toimitusneuvostossa ammatillisten opettajien mandaatilla, jolloin kyseinen lehti tuli aika lailla tutuksi. Sitä tuli luetuksi aika ajoin ”suurennuslasin kanssa”, jotta pystyi omalta osaltaan toimitusneuvoston kokouksissa käydyissä lehden kehittämiskeskusteluissa jotain järkevää, lehteä eteenpäin vievää sanomaan. Mahdollisesti joskus tuli asiaakin puhutuksi/esitetyksi…

Todettakoon näin jälkikäteenkin, että kyseinen lehti tehtiin ja ilmeisesti tehdään edelleenkin pienellä, ammattitaitoisella ryhmällä – lähes joka viikko ympäri vuoden kesäkeskeytys pois luettuna.

Käväisen silloin tällöin Opettaja-lehden nettisivuja "vanhasta muistista" katselemassa...

Autotallissani on kaksi korkeaa peltistä vaatekaappia täynnä Opettaja-lehtiä. Lehtiä on satoja, vähintäänkin kymmenen vuoden ajalta, ei välttämättä joka numeroa vuositasolla. Olen jossakin vaiheessa päättänyt lukea lehdet ”hiukan tarkemmin, sitten kun on aikaa”- hengessä. Voi olla, että edellä mainittu jää tekemättä ja vien lehdet paperinkeräykseen kevätsiivouksen yhteydessä…

Usein totean: ”Aika tavaran kaupittee!” Rehellisesti sanottuna näin on usein käynytkin ja monesti olen päässyt sanomaan, että olipa onni, ettei tuotakaan tullut heti hävitetyksi…

Kävin hetki sitten alustavasti kartoittamassa mahdollisia kevätsiivouksen kohteita ja ensimmäisestä kaapista avautui näkökenttään tasan 1,75 m korkuinen Opettaja-lehti nippu ja seuraavassa kaapissa toinen mokoma. Tuntuu siltä, että kyseinen peltinen pukukaappi on mitoitettu Opettaja-lehtien säilytykseen!

Tosin on tunnustettava, että joukossa näytti olevan, tarkemmin asiaa tarkasteltuani, muutamia takavuosikymmenien INSÖÖRI OPETTAJA- ja Ammattikasvatus-lehtiä sekä Tekniikan Maailma-julkaisuja myös edellä mainittuja Paperi ja Puu-lehtiä.

Kohta tulee eteen tiukka paikka: Pistänkö lehdet paperinkeräykseen vai käytänkö lähestyvästä kesästä muutaman päivän ”hiukan tarkemmin, sitten kun on aikaa”- hengessä lehtien lukemiseen.

Jos näin päätän tehdä, olen ehdottoman vakuuttunut, että joitakin kultahippuja sieltä löytyy näin jälkijunassakin. Vähintäänkin seuraavien juttujen aiheita tai sitten ei…

Voiko siis ilman ammatti- ja ammattijärjestölehtiä elää?

Yllätyksekseni en ole kokenut suuriakaan vieroitusoireita, vaikka lehtiä ei entiseen tyyliin postilaatikkoon tulekaan.

Vastaus on, kyllä voi elää, syy lienee se, että asiat eivät tunnu välttämättä niin akuuteilta kuin aikaisemmin.