Tämä on sarjastamme pieniä henkilökohtaisia havaintoja ja tällä kertaa hiukan talviajo-ohjeistustakin.
Viime päivinä mm. Pohjois-Suomessa on satanut aika lailla pakkaslunta. Lunta aurataan ja kasataan esimerkiksi Kemissä yötä päivää ja ajetaan kuorma-autoilla lumenkaatopaikalle korotetuilla lavoilla.
Käväisin tänään iltahämärissä katsomassa Lumilinnan purjehdusseurojen puoleisessa päässä, onko Kemin kaupungin toimesta ajettu jo latukoneella perinteiset ladut merenjäälle. Ajelin autollamme rauhallisesti laiturinjatkeelle, jonne hämärästi näin johtavan jonkinlaiset jäljet Lumilinnan päädystä.
Eipähän tarvinnut ajaa kuin muutaman kymmenen metriä, kun havaitisin, että nyt taisi tulla tehdyksi paha virhearvio.
Lunta olikin aika lailla ja havaitsemani jäljet olivat joko kauhakuormaajan, traktorin ja/tai mönkijän jälkiä...
Mutta ei hätää, allani oli jatkuvalla nelivedolla varustettu maastoauto, jonka tiesin kokemuksesta varmasti liikkuvan, mikäli ei pohjasta jää kiinni. Ajoin eteenpäin ja laiturin päässä käänsin auton tulosuuntaan, toki pari kertaa oli pakko pakittaa.
Ajelin tuloreittiä pitkin rauhallisesti takaisin sutimiseneston merkkiäänen/-valon välillä vilahdellessa kojelaudassa. Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä minun ei tarvinnut edes kytkeä ryömintävaihdetta päälle...
Niin se talviajo-ohjeistus: Älä aja talviaikaan tuntemattomaan paksunlumenalueeseen tasaisellakaan maalla, mikäli Sinulle ei ole nelivetoautoa käytettävissä. Taka- tai etuvetoautolla olet erittäin suurella todennäköisyydellä kiinni lumihangessa.
Tosin yksi automerkki tekee poikkeuksen. Se on vanha Lada, sillä voi tarinan mukaan ajaa vaikka lumihangenkin päällä. Ja tämä on taivahan tosi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti