Seminaarinäpyttelyä ja hiplaamista...

Otin taas vanhan tekstin esiin, tekstin, josta näyttää muodostuvan minulle jonkinlainen kestoaihe.
Vanha tekstini uuden tekniikan "voittokulusta":
SEMINAARINÄPYTTELYÄ JA HIPLAAMISTA…

Olen osallistunut muutamaan koulutus- ja seminaaritilaisuuteen viimeisen puolen vuoden aikana. Kaikki em. tilaisuudet ovat olleet asiasisällöltään ja kiinnostavuudeltaan kohtalaisen täysipainoisia. 
Olen itse joutunut pinnistelemään tosissani, jotta olen kyennyt maksimoimaan saamani tietoannoksen – jopa simultaanitulkkausvälineitä hyödyntäen. Henkilökohtaisen aktivaatiotason olen yrittänyt pitää korkealla, ajatusten harhailuun ei ole ollut varaa…

Viime vuosina eräs huolestuttava ilmiö mietityttää minua eräiden seminaariosallistujien käyttäytymisessä. Se on erilaisten nykytekniikan vempainten kohtalaisen yleinen käyttö samanaikaisesti, kun luennoitsijat tuovat asiantuntevasti esiin kulloiseenkin aiheeseen liittyviä asiakokonaisuuksia.

Monet, todella monet osallistujat näpyttelevät ja/tai hiplaavat läppäreitään, tablettejaan ja puhelimiaan nostaen välillä hajamielisen katseensa luentosalin taululle todetakseen missä ollaan menossa…

Mikä siinä on sitten niin huolestuttavaa?

Arvelen, että em. näpyttelijöiden ja hiplaajien mielestä ei erityisesti mikään, sillä em. käyttäytymisestä on muodostunut eräänlainen maan tapa nykyään - valitettavasti.

Maan tapa se näyttää olevan Suomen eduskunnassakin, mobiililaitteet ovat ahkerassa käytössä myös täysistuntojen aikana. Sama ”tauti” näyttää leviävän perinteisten kokousten pitämiseen…

Kukaties monen lukijan mielestä minä sauhuan aivan turhasta, turhanpäiväisestä mutta minun mielestäni on epäkohteliasta nimenomaan luennoitsijaa kohtaan em. tyyppinen omissa oloissaan touhuaminen.

Yleensä luennoitsijat eivät reagoi asiaan, vaikka aivan varmasti näkevät omissa oloissaan harhailevat mobiililaitevärkkääjät. Toisaalta asiapitoiset seminaarit vaativat keneltä tahansa asianmukaista keskittymistä. Tutkimusten mukaan kukaan ei voi täysipainoisesti paneutua moneen asiaan yhtä aikaa…

Totta on, että usein, nykyisin poikkeuksetta luennoitsijan asiapaketin saa sähköisessä muodossa tietokoneelleen tai voi käydä lukemassa/tallentamassa sen jostakin. Se on toki myös nykyaikaa.

Tunnustan olevani tämän tyyppisissä asioissa niin sanottuja vanhan kansan ihmisiä enkä siedä tai ainakin paheksun nykytekniikan tuomaa/mahdollistavaa näpyttely- ja hiplausmaailmaa.

Ennen teatterinäytöksen alkamista poikkeuksetta kuulutetaan vapaasti muisteltuna: ”Tervetuloa teatteriin! Voitteko ystävällisesti sulkea kännykkänne esityksen ajaksi – kiitos!” 

Valistunut nykyluennoitsija voinee ottaa edellä olevasta osviittaa…

Seminaariterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä