Olen pitkään vain lainannut asiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä. Päätin katsella vanhoja tekstejäni, koska eduskuntavaalit lähestyvät.
Otin malliksi esiin noin kahdensan (8) vuotta sitten kirjoittamani tekstin, jossa perään kuulutan uusia ratkaisuja, koska vanhoilla konsteilla - eikä välttämättä vanhoilla valinnoillakaan - kerta kaikkiaan enää pärjätä muuttuvassa/muuttuneessa maailmassa.
Toivon Lapin vaalipiirissä uusia avauksia...
Vanha tekstini kahdeksan (8) vuoden takaa:
EDUSKUNTAVAALIVALINTOJA
LAPIN LÄÄNISSÄ
Eduskuntavaaliehdokkaat
kulkevat aktiivisesti tilaisuudesta toiseen tavoitteena vakuuttaa
kuulijat valitsemaan juuri hänet sunnuntaina 18.03.2007 tai
mielellään jo 07.03.2007 alkavassa ennakkoäänestyksessä.
Kahdeksankymmentä
kahdeksan (88) ehdokasta, joista seitsemän (7) tulee valituksi, siis
jotakuinkin joka kahdestoista.
Olen
seurannut kohtuullisesti ehdokkaiden vaali-ilmoituksia,
lehtimainoksia, yleisönosastokirjoituksia ja käynyt paikan päällä
kuuntelemassa vaalisanomaa. Toistaiseksi hyvin perinteistä, latteaa
jopa osittain tylsänpuoleista sanomaa, josta puuttuu uutta
oivallusta…
Viime
aikoina kirjailija Veijo Meri on ollut lehdissä esillä lähinnä
erinomaisen kirjaklassikon ja siitä tehdyn
televisioelokuvasovituksen Manillaköysi perusteella.
Siinä
on useita mieleenpainuvia tapahtumia, kohtauksia, joissa kirjailija
on erinomaisesti onnistunut luomaan mielikuvan ihmismielen ja
ratkaisujen moninaisuudesta.
Yksi
esimerkki suorana lainauksena:
Tapahtuma,
jossa vääpeli Esko Hukkasen toimenpiteet hullun, Kari Franckìn
alas saattamiseksi hullujenhuoneen katolta, on todella oivallinen ja
upea jatkorepliikkeineen.
Vääpeli
uhkaa kaataa talon, mikäli katolle kiivennyt potilas ei tule heti
alas katolta...
Kun
potilas on turvallisesti tikapuita pitkin tullut alas ja suorastaan
syöksynyt - tukka putkella - sisälle huoneeseensa lääkäri,
Harri Tirkkonen kysyy vääpeliltä:” Mutta mitäs te olisitte
tehnyt, jos tuo konsti ei olisi jostain syystä tepsinytkään?”
Vääpeli
hetken mietittyään vastaa: ”Minä olisin kaatanut talon!”
Lääkäri
ihmeissään: ”Mitä se oli?” Vääpeli: ”Olisin kaatanut
talon…!”
Lääkäri:
”Vai niin! Sillä lailla! Se olisi ollutkin rysäys! Tämä talo ei
olekaan mikään halpa, se on maksanut monta miljoonaa!”
Johon
vääpeli ykskantaan: ” No parempi sitten, että tuli hyvällä,
kävi halvemmaksi!”
Sotilaiden
lähtiessä hullujenhuoneen pihalta tilanteen lauettua lääkäri
kysyy kyseisen televisionäytelmän päähenkilöltä sotamies Joose
Keppilältä, Erkki Pajalalta : ” Olisiko tuo vääpeli todella
ryhtynyt kaatamaan taloa, jos se mies
ei
olisi tullut alas katolta?”
Joose
Keppilä vastaa: ” Kyllä se olisi sen kaatanut! Kyllä se niin
hullu on...”
Em.
tilanne on mainio osoitus toisaalta kirjailijan sananjuoksutuksesta
mutta myös mielestäni syvällisestä luottamuksesta sanojen ja
tekojen tiukkaan yhteyteen, eräänlaiseen uskoon todella tukalassa
tilanteessa...
Painotan,
että tässä yhteydessä itse koen em. tapahtuman erittäin
myönteisenä osoituksena ihmisen voimavaroista.
Välttämättä vanhoilla konsteilla ei aina selvitä.
Toivon,
että Lapin läänistä valituista uusista kansanedustajista
mahdollisimman moni on näitä uusia ”vääpeleitä”, jotta
meillä säilyy usko ja luottamus olemassaolomme oikeuteen näillä
selkosilla.
Pohdiskeluterveisin
Aki
Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti