Näkökulma: Mitä moskovalaiselle sillalle murhattiin?
Oppositiopoliitikko Boris Nemtsov murhattiin kylmäverisesti yöllä Bolshoi Moskvoretski -sillalla. Nemtsov oli presidentti Vladimir Putinin kärjekäs kriitikko. Hän oli liberaalin länsimaisen demokratian ääni autoritaarisen nyky-Venäjän pauhussa, kirjoittaa toimittaja Sampo Vaarakallio.
Useissa kannanotoissa on tuoreeltaan arvioitu, että Nemtsovin poliittinen murha on käännekohta Putinin Venäjälle. Harvempi uskaltaa ounastella, mihin suuntaan Venäjä lähtee tästä laahustamaan.
Venäläinen yhteiskunta on tilassa, jossa massiivisella propagandalla ylevöitetty kansallismielisyys on ajanut liberalismin ja haaveet demokratisoitumisesta marginaaliin. Näitä haaveita hellivästä oppositiosta on tehty valtiolle vihollinen.
Tämä on hyvä pitää mielessä, kun pohditaan Nemtsovin murhaa ja syyllisyyttä siihen. Murhatutkimuksia tehdään nyt Putinin valvovan silmän alla. Skeptisesti Venäjään suhtautuvat arvioitsijat pitävät jo tätä takeena siitä, ettei tutkimuksesta tule puolueetonta.
Länsimaiseen oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu ajatus siitä, että oikeus- ja poliisilaitos tekevät täysin itsenäistä ja riippumatonta työtä. Ne eivät ole poliittisessa ohjauksessa.
Venäjän lähihistorian poliittiset murhat antavat pientä osviittaa siitä, mitä tutkintarintamalla on odotettavissa. Vallan leppymättömän kriitikon, Tšetšenian sodan tutkijan ja ihmisoikeustaistelijan Anna Politkovskajan raaka murha lokakuussa 2006 on edelleen vailla todellista valaisua.
Murhatutkinta on kestänyt ja oikeusistunnot ovat seuranneet toisiaan. Tarkkaa käsitystä ei ole, ketkä olivat murhan takana ja mistä murha lopulta tilattiin.
Murhan tutkinnan yhteydessä on tullut arvioitaviksi monenlaisia kytköksiä. Moni lanka on johtanut Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n pakeille ja murha on langettanut pitkän varjon koko Venäjän johdon ylle, aina presidentti Putinia myöten.
Samalla tavalla ratkaisemattomaksi on jäänyt FSB:n entisen agentin Aleksander Litvinenkon myrkytyskuolema. Lontooseen vuonna 2000 asettautunut Litvinenko myrkytettiin radioaktiivisella poloniumilla marraskuussa 2006.
Epäilyt Litvinenkon myrkyttämisestä lankesivat hänen teeseuralaisiinsa, kahteen entiseen venäläiseen agenttiin Andrei Lugovoihin ja Dimitri Kovtuniin. Scotland Yardin murhatutkintaa on haitannut se, ettei Venäjän kanssa päästy sopuun muun muassa Lugovoin luovuttamisesta Britanniaan.
Politkovskajan tavoin Tšetšenian sotaa ja sen terrorikytköksiä setvinyt Litvinenko syytti kuolinvuoteellaan suoraan Putinia myrkyttämisensä tilaamisesta. Lisäksi Litvinenko syytti vain muutama viikko ennen kuolemaansa Putinia Politkovskajan murhan tilaamisesta.
Lisäksi vajaa kuusi vuotta sitten tapettiin Tšetšeniassa ihmisoikeusjärjestö Memorialin aktivisti Natalia Estemirova. Hänen murhastaan tuomittiin vuonna 2010 islamistiveljekset. Memorialin omien tutkimusten ja DNA-todisteiden mukaan veljekset eivät olleet surmatyön takana.
Länsi on, Yhdysvaltain presidentti Barack Obama keihäänkärkenään, vaatinut Nemtsovin murhatutkinnasta puolueetonta ja läpinäkyvää. Venäjän poliittisten murhien kyseenalaisen tutkintahistorian valossa sellaisen mahdollisuus ei ole erityisen suuri.
Venäjän ja lännen suhteet ovat Ukrainan sodan myötä entisestään heikentyneet. Venäjä on johdonmukaisesti sanoutunut irti lännelle tärkeistä liberaalin demokratian ihanteista.
Oikeusvaltioperiaate on yksi niistä ja toinen keskeinen ihanne on vapaa oppositio.
Lännestä esitetään Venäjän johtoa kohtaan varmasti suoria syytöksiä siitä, että Nemtsovin raaka murha on heidän vastuullaan. Presidentti Putin tulee kiistämään sen.
Länsi tulee myös syyttämään siitä, ettei absoluuttisen vallan hamunnut Kreml pysty eikä halua suojella Venäjän heiveröistä oppositiota. Lähimenneisyys kertoo, että sitä ei voi kiistää.
Tyhjentävimmin asian ilmaisee oppositiojohtaja Garri Kasparov. Hänen mukaansa olennaista ei ole, määräsikö Putin murhan. Olennaista on se, että murha tehtiin Putinin diktatuurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti