Tiimiajattelu ja tiimissä työskentely ei ole Suomessa ollut kovin pitkään aidosti käytännössä käytössä. Tosin netistä löytyy nykyisin valtavasti tietoa tiimityöstä.

Nyt on aivan pakko taas muistella menneitä aikoja.

Itse jouduin ja/tai pääsin tutustumaan tiimiasiaan vuonna 1978 Team Teaching-terminilogian myötä. Olin täydentämässä insinööriopintojani pedagogisilla opinnoilla vuonna 1978 nykyisessä Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, silloisessa Ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopistossa AHO:ssa.

Silloinen Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n puheenjohtaja Seppo Helakorpi (nykyisin eläkkeellä oleva tohtorismies) oli erityisen kiinnostunut tiimiopetuksen soveltamisesta ammattikouluihin. Hän pyysi minua tekemään lopputyönäni tutkielman (opinnäytetyön) asiasta. Suostuin hänen pyyntöönsä. Mielestäni tein ihan asiallisen ja hyvän tutkielman.
Asiasta muodostui kuitenkin tekovaiheessa ja hiukan myöhemminkin aika kuuma juttu.
Miksi? 
Siksi, että siihen maailman aikaan ammattikoulusektorilla oli eräänlainen järjestösota käynnissä. Asia oli arka, sillä nimenomaan teknisillä linjoilla oli tiukka teorian- ja työnopetuksen rajaus. Se oli samalla insinööri- ja teknikkokoulutusasia. Kuka saa, on oikeutettu opettamaan mitäkin.

Nyt on tilanne toisin - onneksi.


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

OPTIO Pääkirjoitus

Kuinka rakentaa timanttinen tiimi?

31.8.2016 15:30 | Päivitetty 31.8.2016 15:30

TyöelämäJohtaminen

KUVA: TIINA SOMERPURO/KL

Futiskentän laidalla on hyvä pohtia tiiminrakennuksen mysteeriä.

Seuraan vapaa-ajallani paljon nuorisojalkapalloa, koska lapseni harrastavat sitä. Kentän laidalla voi havainnoida, millaista tiimityö on parhaimmillaan ja huonoimmillaan. Hyvinä päivinä joukkueen motivaatio on korkealla, oma pelipaikka selvillä ja joukkuekaveria kannustetaan hyvässä ja huonossa. Silloin häviö on opinpaikka ja voitto kaikkien yhteinen riemu.

Huonoina päivinä motivaatio on kateissa ja kentällä on joukkueen sijaan egoja, jotka törmäilevät toisiinsa. Häviö on silloin muiden syytä ja voitto oman erinomaisuuden tulosta. Tuomari on luonnollisesti väärässä kaikessa, ja hänelle soitetaan suuta.

Valmentajan tehtävä on haastava. Pelaajat pitää saada vahvuuksiaan vastaaviin rooleihin, ja heidät pitää saada motivoitumaan tehtävästään. Kaikki eivät voi olla maalikuninkaita, eikä yksi Messi tee hyvää joukkuetta.

Pelikentän asetelmat ovat kovin tuttuja työelämästä. Syystäkin urheiluvertaukset ovat suosittuja johtamispuheessa.

Vaan miten unelmatiimi rakennetaan? Useinkaan johtajalla ei ole sitä ylellisyyttä, että hän saisi alusta saakka valita joukkonsa. On pelattava sillä, mitä on saatu.

Toimittaja Heikki Haapavaara haastatteli Philip Aminoffia, joka luotsaa sukunsa yli miljardin liikevaihtoa tekevää yritysrypästä. Aminoff kertoo, että suku ei ole koskaan hyljeksinyt suvun ulkopuolista osaamista. Sitä on etsitty määrätietoisesti.

”Kun hallitusta kootaan, tärkeää on kokoonpanon räätälöinti yhtiön ala ja tilanne huomioiden ja se, että hallituksen jäsenet osaavat kuunnella, osaavat sanoa mielipiteensä ja antavat muille tilaa. Meillä saa ja pitää olla myös eri mieltä”, Aminoff sanoo haastattelussa.

Lausunnossa on tärkeä sisäinen ristiriita: on osattava sanoa mielipiteensä, mutta myös annettava tilaa muille.

Näkisin, että tämä on yksi hyvän tiimin edellytys. Asioista voidaan puhua suoraan, mutta kenenkään ego ei jyrää muita alleen. Vain siten päästään eteenpäin.

Helsingin kaupungin ensimmäisenä muotoilujohtajana syyskuun alussa aloittava Anne Stenros nosti Kauppalehden haastattelussa (24.8.2016) johtamisteesiensä ykköseksi hyvät alaiset ja tiimin. Stenros on pyrkinyt antamaan alaisilleen tilaa löytää omat vahvuutensa. Koneen muotoilujohtajana toimiessaan hän sai muotoilupalkintojakin enemmän kicksejä nähdessään alaistensa kehittyvän ja kasvavan työssään.

Hyvä johtaja siis luottaa alaisiinsa ja antaa heidän kokeilla. Se lisää motivaatiota ja kasvattaa taitoa. Tämäkin teesi on käynyt toteen kentän laidalla. Kun pelaaja saa kokeilla uutta roolia tai pelipaikkaa, itsevarmuus lisääntyy.