Olimme päättäneet tehdä hiukan pihatöitä, johon liittyi trimmerillä ajoa, kuokalla turvepaakkujen hajottamista ja pinnassa = häiritsevästi näkyvissä olevien ja käsivoimin liikuteltavissa olevien kivien ylös kaivamista + siirtämistä uusiin paikkoihin > pinnalle rakennusten kupeeseen. Kiviä tontilla riittää, sillä onhan se kivirakan, oikeastaan Pirunpellon jatke.
Kolmen metrin lankulla ja lyhyemmillä apulankuilla ynnä fysiikan vipuvaikutuksen jonkinasteisella tuntemisella oli selkeästi käyttöä...
Kolmen metrin lankulla ja lyhyemmillä apulankuilla ynnä fysiikan vipuvaikutuksen jonkinasteisella tuntemisella oli selkeästi käyttöä...
Kivenkoloja, pikku monttuja täytettiin hiekalla.
Lisäksi viime syksynä kaadettujen koivujen sahaaminen polttopuumittaan ja pilkkominen oli ohjelmassa. Edelliseen liittyvänä osittain risujen polttamista tulistelupaikalla.
Koivuja sahatessani huomasin, että sahanterän kireydellä on suuri merkitys. Kiristin terän niin tiukkaan, että se jotakuinkin "soi" mutta kyllähän sillä oli lysti sahata. Niin kysymyksessä on käsisaha.
Niin onhan tuo vaimoni metsämansikkakeräily myös mainittava. Kyllä niissä on hyvä maku. Valitettavasti tosiurbaani cityihminen tuskin koskaan pääsee maistamaan niin hyvää marjaa.
Olimme ensimmäistä kertaa saaressa yön yli tälle kesälle ja ensimmäistä kertaa lämmitimme saunan - makoisanleppeät olivat löylyt. Uni maittoi työrupeaman päätteksi...
Maanantaiaamuna kävin katuharjalla kolhoosisoutuvenettämme puhdistamassa ja teräsharjalla rannalla olevat katiskat. En edelleenkään jaksa uskoa, että niillä ei muka saa kunnolla kalaa tänä kesänä...
Lähipäivinä pistän taas katiskat pyytämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti