Kirjoitin ensimmäistä kertaa otsikon asiasta vuonna 2001. Päivitin tekstin alla olevaksi vuonna 2006 silloisen toimittajan - Jussilan Pentin tekstin innoittamana.
Keskiviikon Lounais-Lappi -lehdessä oli peräpohjalaisvaikuttajan Paula Aikio-Tallgrenin teksti nimeltään Millainen olisi Lapin ikioma Lexit?.Hyvä ja mielenkiintoinen teksti, joka perusajatukseltaan on vanhan tekstini kaltainen, joten kaivoin asiasta yhden version esiin.
Vanha tekstini vuodelta 2006. Se on muistaakseni aikanaan julkaistu paikallisissa lehdissä:
SUOMI
ON SITEN JAKAANTUNUT KAHTIA ‑ M.O.T!
__________________________________________________________________
Hyvä
Pentti! Päivän mantra on metropoli. Suomi keskittyy uhkaavasti
eteläkeskeiseksi.
Kirjoitit
sunnuntain 06.08.2006 Pohjolan Sanomissa asiaa. Näinhän se on,
ollut jo pitkään…
Suunta
on selvä ja sitä voisi nopeuttaa, ettei meille tehdä yllättäen
sipoolaisia. Nyt pitäisi olla yhtä nopea kuin entisen
tv-kuuluttajan Arvi Lindin mainostama Tirilän palokunta – olla
palopaikalla ennen kuin palaa…
Maamme
viimeaikaiset tapahtumat ja lehtiartikkelit ovat osoittaneet
selkeästi taas kerran sen tosiasian, että Suomi on jakaantunut
rajusti kahtia lähinnä ainakin viidellä (5) osa‑alueella:
-
City‑Suomi/maaseutu‑Suomi
-
Kasvukeskus‑Suomi/muuttotappio‑Suomi
-
Työllisyys‑Suomi/työttömyys‑Suomi
-
Hyvinvointi‑Suomi/ei‑hyvinvointi‑Suomi
-
Osakeoptionäennäisöky‑Suomi/rutiköyhätotaalinälkäkitkuttelu‑Suomi
Kehä
III‑efekti on siten saanut lainvoiman, jossa me susirajan
piruparat olemme olleet osaltamme vaikuttamassa omien
päättäjiemme/päättämättömiemme kautta ‑
valitettavasti...
On
puhuttu paljon hyvinvointi-Suomesta – on kehitelty teemoja -
hyvinvointi ja työllisyys, joilla on jopa voitettu vaaleja tässä
maassa! Kuitenkin myös vuoden 2006 Suomessa: Eri puolilla maassamme
ruokajonot yhä pitenevät!
Kuka
kehtaa väittää sen liittyvän millään tavalla käsitteeseen
hyvinvointi? Minun arvomaailmassa se on mitä suurimmassa määrin
päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten kohtuutonta, totaalista
nöyryyttämistä. Lisäksi se on suuri, kansallinen,
anteeksiantamaton häpeä maallemme ja nimenomaan nykypäättäjiemme
toiminnalle/toimimattomuudelle!
Joku
perijuurin nykymenoon kyllästynyt leukaili: "Onneksi meillä on
EU‑ruokatuki!" Niinpä!
Niin
kauan, kun Suomi on nettomaksaja, kaikki eurot, jotka EU:sta tulevat,
ovat meidän suomalaisten – Sinun ja minun – omia rahoja, joita
me anomme, anelemme takaisin hirvittävän byrokratian säestyksellä!
Toki
tasapuolisuuden nimessä on mainittava, että maahamme on viime
vuosien aikana syntynyt muutama raharikas osake‑/optiomiljonääri...
Maamme
työttömyysluvut laskutavasta tai -tahosta riippuen ovat edelleen
tällä hetkellä 150.000‑250.000 työtöntä. Tosiasiassa
meillä on tällä hetkellä 250.000- 450.000 työkykyistä ihmistä
työelämän ulkopuolella, mikäli erityyppiset koulutuskasaumat
putsattaisiin!
On
murheellista, että työkykyisiä, ammattitaitoisia ihmisiä tippuu
pitkäaikaistyöttöminä normaalin, ihmisarvoisen elämän
ulkopuolelle apatian synkeään tilaan, josta on erittäin vaikea
nousta jaloilleen...
Toki
tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että noin yhdeksänkymmentä
prosenttia suomalaisista on työnsyrjässä kiinni ‑ ainakin
toistaiseksi...
Viimevuosien
ja nimenomaan viimeaikojen ratkaisut Suomessa vahvistavat monien
pohjoissuomalaisten mielissä jo vuosia kytenyttä ajatusta, että
Suomi on pistettävä poikki, jakaa totaalisesti, konkreettisesti
kahtia...
Miksi?
Siksi,
että meillä on täällä pohjoisessa houkuttelevan puhdasta luontoa
vaikka muille jakaa, raaka‑aineita, omiksi tarpeiksi energiaa,
viimeisenpäälle viritettyjä, riihikuivaa rahhaa jauhavia, osittain
laajenevia teollisuuslaitoksia, kohtuurunsaasti huippuosaamista ja
ammattitaitoa, oppilaitoksia joka lähtöön, aktiivista
yhteistyökykyä ja mahdollisuuksia lähinaapureihin, jne. ...
Takavuosina
läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa oli menossa samansuuntainen
kehitys jopa eräänlaisen, väljän ”koontipuolueen” –
yhteisen pohjoisen puolueen – koeponnistus, olisiko siinä meille
vinkkiä lähivuosista…
Oikeastaan
meiltä ei puutu mitään! Me kyllä pärjäämme täällä
omillamme! Poikki, mutta mistä?
Takavuosina
henkilökohtaisesti pohdiskelin, että ilmeisesti tasapainoisin kohta
olisi jossain tuolla Oulun‑läänin etelärajalla
länsi-itä-suunnassa.
Nyt
on tosin tullut sellainen tunne, että katkospaikka voinee olla
hiukan etelämpänäkin – jopa Tampereen seuduilla. Näinhän nuo
etelän metropolihaihattelijat näyttävät jo reippaimmissa
ajatuksissaan hahmottavan.
Tietysti
viime vuosina kehittynyt Oulun seutu saattaa muodostua vähän
ongelmalliseksi mutta sielläkään kaikissa ympäristökunnissa
vauhti ei liene aivan hengästyttävä ole, joten kiinnostusta mukaan
tuloon todennäköisesti löytyy. Toki länsirajallakin menee tällä
hetkellä tosi kovaa – hyvä niin.
Suomi‑nimisen
yhdysvaltain, osavaltion pohjoisin osa olisi siis vähintään 1/2
tai jopa 2/3 nyky‑Suomen pinta‑alasta.
Kyllä
me sillä pärjäämme.
Pohdiskeluterveisin
Aki
Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti