sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Nato virittelee Itämeren alueelle ansalankaa – Sen toisessa päässä on Suomi...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Pohjoinen kansa on jälleen kyyristynyt pensaikkoon odottamaan saalistaan hiirenhiljaa. Ja se on hyvä taktiikka.

Ansalangan virittely ja yllä oleva sanailu ei välttämättä ollut mielestäni toimittajan sananvalinnoissa kovin onnistunut.
Miksi? 
Siksi, että pohjoinen kansa ei ole kyyristynyt pensaikkoon, vaan kulkee selkä suorana eikä ole hiirenlinjaa, vaan on tuonut aktiivisesti ja avoimesti näkemyksensä maailman nykymenosta esiin.




Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Analyysit 

Nato virittelee Itämeren alueelle ansalankaa – Sen toisessa päässä on Suomi

Naton huippukokous päättyi tänään lauantaina Varsovassa. Suomi on sotilasliiton läheinen kumppani, ja sitä arvostetaan. Kokouspaikalla nähtiin varmanoloinen presidentti Sauli Niinistö, kirjoittaa kirjeenvaihtaja Marjo Näkki.


Naton sotaharjoitus Itämerellä.
Naton sotaharjoitus Itämerellä kesäkuussa 2016. Kuva: Antti Kuronen / Yle
VARSOVA
Suomeen lähetetty brittidiplomaatti tuskaili 1980-luvun Helsingissä vaikeuksiaan tutustua pohjoiseen kansaan. Hän kuvasi suomalaisten sosiaalisia taitoja vähintään rajallisiksi.
Diplomaatti päätteli, että suomalaiset olivat metsästäjä-keräilijäkansaa, joka oli tottunut odottamaan pensaikossa hiirenhiljaa kunnes saalis astui viritettyyn ansaan. Brittidiplomaatin mukaan tapa kuvasi hyvin myös suomalaista ulkopolitiikkaa.
Suomalainen linja tuntuu tulosta tänäkin päivänä. Siitä osoituksena on presidentti Sauli Niinistön osallistuminen Naton valtionjohtajien illalliselle perjantaina. 

Siellä Niinistö istui illan isäntien Puolan presidentin Andrzej Dudan ja Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin vieressä. Niinistö pääsi kertomaan lännen johtajille tapaamisestaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.
Vaikka Putin esiintyi Suomessa paikoin kryptisesti, Niinistön ehdotus Itämeren lentoturvallisuuden parantamisesta on ottamassa tuulta alleen. Stoltenberg mainitsi asian erikseen tiedotustilaisuudessaan Varsovassa ja ilmaisi samalla toiveensa, että asiasta keskusteltaisiin Nato-Venäjä -neuvostossa jo ensi viikolla.
Niinistöstä on kevään ja kesän aikana kuoriutunut sanansaattaja ja ehkä jopa välittäjä idän ja lännen välille. Samalla hänen itsevarmuutensa ulkopolitiikan osaajana on lisääntynyt.
Vielä toukokuussa Niinistö tuntui pitävän välimatkaa Baltian suuntaan. Viron-valtiovierailullaan hän ilmaisi ärtymystään siitä, että baltit muka ajaisivat Suomea Natoon. Lisäksi hän oli pahoillaan siitä, että baltit pyytäisivät Suomea apuun, jos vaara uhkaa mutta vastavuoroista tarjousta ei esitetty. Todellisuudessa baltit eivät ole tällaisia toiveita ilmaisseet, vaan kyse oli mitä suurimmassa määrin suomalaisesta keskustelusta.
Kesäkuun Kultaranta-keskusteluissa ja viikonlopun Varsovan huippukokouksessa esiintyi jo selkeä ja suurimielinen Niinistö. 

Välissä oli varmistunut ja toteutunut Putinin Suomen-vierailu ja kutsu Naton illallispöytään. Niinistö oli onnistunut. Häntä oli kuunneltu sekä idässä että lännessä.
Naton huippukokous päätti Varsovassa odotetusti neljän monikansallisen pataljoonan lähettämisestä kolmeen Baltian maahan ja Puolaan. Kyse on noin 800 taistelukykyisestä sotilaasta per maa. Nato on ensi kertaa lisäämässä läsnäoloaan Itä-Euroopassa sitten kylmän sodan.
Vajaa neljätuhatta sotilasta on kuitenkin pieni joukko verrattuna Venäjän sotilaalliseen läsnäoloon Baltian maiden ja Puolan rajojen läheisyydessä sekä Itämeren erillisalueella Kaliningradissa.
Joukot ovat joka tapauksessa ansalanka, joka on viritetty Venäjän suuntaan. Sen toinen pää on sotilaallisesti verraten kyvykäs Suomi, ja sen tietävät sekä Nato että Suomi. Pohjoinen kansa on jälleen kyyristynyt pensaikkoon odottamaan saalistaan hiirenhiljaa. Ja se on hyvä taktiikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti