Yksi elämäni tärkeimmistä sähköpostiviesteistä - toistaiseksi...

Lähetin noin vuosi sitten alla olevan sähköpostiviestin pojanpojalleni Laurille. Se on yksi elämäni tärkeimmistä sähköpostiviesteistä - toistaiseksi. Miksi? Siksi, että kyseinen nuorimies edustaa tämän sukuhaaran - isoisäni Aukusti Pyykön jälkeen ainoaa miespuolista jäsentä neljännessä sukupolvessa - toistaiseksi... Tunnustan, että lukiessani alla olevaa - omaa tekstiäni - joudun voimakkaan tunnekuohun valtaan, sillä siinä on paljon tapahtunutta elämää käytännössä yhdellä sivulla. Lähettämäni sähköpostiviesti: Lämpimät Onnittelut Sinulle Lauri täältä Kemistä! Mahdollisesti olet heräilemässä 10-vuotissyntymäpäiväsi viettoon siellä Vuosaaren Aurinkolahdessa. Aamupalan syönnin yhteydessä mahdollisesti rapistelet jo auki siellä käydessämme jättämäämme pikkupakettia. Sieltä paljastuu kultainen sormus, insinöörisormus. Sormuksesta minulla on täällä Kemissä todistus, jossa lukee: Täten todistetaan, että insinööri Aki Pyykkö on oikeutettu kantamaan insinöörisormusta oppiarvonsa virallisena tunnuksena Helsingissä 30.4.1972 Sormuksen N:o 9847 Insinööriliitto Jaakko Liede Miksi päätin antaa Sinulle oman insinöörisormukseni 10-vuotislahjaksi? Mahdollisesti muistat erään keskustelumme täällä Kemissä meidän keittiönpöydän ääressä. Siitä on aikaa 2-3 vuotta. Puhuimme opiskelusta. Sinua kiinnosti aika lailla, mitä minä olin opiskellut. Aivan kaikkea alla olevaa en Sinulle kertonut mutta kerronpa nyt, jotta ymmärrät lahjani/lahjamme taustoja. Kerroin Sinulle, että olin käynyt vaihtelevalla menestyksellä sen aikaisen keskikoulun Kemin lyseossa. Oppikouluaikana olin töissä yhden kesän aikana silloisessa Kemi Oy:ssä rakennuspuolella. Kesätyön ja opiskelunkin keskeytti moottoripyörällä kaatuminen Isohaaran voimalaitoksen liikenneympyrässä. Katkaisin oikean jalan päällimmäisen sääriluun ja vasemman solisluun. Pitkä sairaalareissu edessä – harmi… Opiskelun jälkeen pääsin töihin Kemissä silloisen Veitsiluoto Oy:n sulfiittisellutehtaan laboratorioon. Olin niin sanottu ”laboratoriopoika”, pääasiassa tein liuoksia ja hain tehtaalta näytteitä. Ennen sotilaspalvelua, armeijaa olin myös kyseisessä tehtaassa uuden painepesulaitoksen hoitajana. Armeijan jälkeen olin Veitsiluoto Oy:ssä edelleen monissa eri ammateissa, aluksi myös ns. hanttihommissa, laahausporukassa – onneksi vain pari viikkoa. Siihen liittyy tosi mielenkiintoinen tarina, jonka voin Sinulle joskus kertoa, mikäli asia kiinnostaa. Sittemmin; olin mm. vesilaitoksen hoitajana, apuvalkaisijana ja kemikaaliaseman hoitajan opissa, jne. … Tapasin Tuula Hanneli Pihlajan, Sinun, Annan ja Veeran Tuula-Mummon keväällä 1964, siis jo yli viisikymmentä (50) vuotta sitten. Kerroin Sinulle, että tuli vahva tunne lähteä jatko-opiskelemaan. Pyrin ja pääsin Kemin teknilliseen kouluun, jota kävin kaksi (2) vuotta. Pyrin ja pääsin – toisella yrittämisellä – Tampereen teknilliseen oppilaitokseen vuonna 1968. Menimme naimisiin kesällä 1968, siis nykyiset Aki-Pappa ja Tuula-Mummo… Valmistuin neljän (4) vuoden opiskelun päätteeksi paperi-insinööriksi keväällä 1972. Ostin kyseisen insinöörisormuksen keväällä 1972 ja olen pitänyt sitä valmistumisestani lähtien vasemman käden keskisormessa – noin 42 vuotta. Sitä on ollut mukava pitää, olen ollut siitä kohtalaisen, oikeastaan erittäin ylpeä. Niin – miksi päätin antaa sen lahjaksi Sinulle… Kun kerroin opiskelustani, tuosta teknillisen koulun ja teknillisen opiston osuudesta, yhteensä kuusi (6) vuotta – Sinä totesit mietteliäänä muistaakseni näillä sanoilla: ”Mahto siinä olla tekemistä?” Se oli silloisen pikkupojan suusta niin vahva kannanotto, että minulla ihan kylmät väreet menivät lävitseni ja taisinpa todeta: ”Kyllähän siinä työmaata oli ihan riittämiin.” Ensimmäistä kertaa minäkin oikeastaan asiaa ajattelin. Myöhemmin – kesällä 1976 tulin valituksi Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen/Helsinkiin ja myös Hämeenlinnan Opettajaopistoon. Valitsin jälkimmäisen, koska Perhe: Tuula, Tommi ja isäsi Timo painoivat vaaássa tosi paljon enkä halunnut tehdä siinä vaiheessa opintovelkaa. Niin – kolmannen kerran miksi päätin antaa oman insinöörisormukseni lahjaksi Sinulle Lauri? Siksi, että se on pieni muisto minusta ja samalla meistä täältä Kemistä. Toisaalta tuo sormus kannustakoon Sinua opiskelemaan, mitä tahansa, sillä opiskelu ja itsensä kehittäminen ovat tosi tärkeitä asioita. En anna sormukseen liittyvänä Sinulle ohjeita sen käytöstä. Toivon kuitenkin, että säilytät sen itselläsi tavalla tai toisella. Pohdiskelu-, onnittelu- ja yhteistyöterveisin Aki-Pappa ja Tuula-mummo Ps. Lisäksi, eipä juuri parempaa hetkeä sormuksen lahjaksi antamiseen löydy: Vietimme ikimuistettavan tapahtuman Paperi-Insinöörit ry:n 100-vuotisjuhlassa Musiikkitalossa Helsingissä keskiviikkona 04.06.2014.