Arvostan kolumnisti Yrjö Raution mielipiteitä. Pääsääntöisesti niihin on helppo yhtyä. Tällä kerralla hän kyllä mielestäni iskee kirveensä kiveen kirjoittaessaan, että Suomen Keskustalle on odotettavissa vaalitappio seuraavissa eduskuntavaaleissa. Syyksi hän mainitsee yhteistyön Kokoomuksen kanssa - ainakin osasyyn...
Tämänhetkinen Suomen taloudellinen ja kansainvälinen tilanne on poikkeuksellisen tukala. Se vaatii uudentyyppistä poliittista latausta ja uudentyyppisiä politiikantekijöitä. Pääministeri Juha Sipilä ja valtionvarainministeri Alexander Stubb ovat erilaisesta puusta veistetyt kuin alla olevan artikkelin perinteellisvanhoilliset poliitikot.
Mielestäni Juha Sipilä hakkaa 100-0 Ahti Karjalaisen, Esko Ahon, Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen, vaikka on lähes noviisi edelleenkin politiikan taistelukentällä. Santeri Alkiosta saattaa löytyä nykyiselle pääministerillemme "tasavertaista miehen vastusta"...
Olen valmis lyömään Yrjö Raution kanssa pienen veikan seuraavien eduskuntavaalien tuloksesta Keskustan osalta.
Keskusta porskuttaa edelleen paalupaikalla, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Näin se menee.
Tosin Kokoomus saattaa hengittää vaarallisen lähellä kakkosena.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Keskustan yhteistyö kokoomuksen kanssa on aina päättynyt karvaaseen tappioon
Suomen Keskustalle on käynyt aina huonosti, kun se on hallinnut maata kokoomuksen kanssa.
Niin käynee nytkin. Tietoisuus tästä lisää hallituksen sisäisiä paineita, joita on aivan riittämiin jo kansaa kurittavan hallitusohjelmankin vuoksi.
Niin käynee nytkin. Tietoisuus tästä lisää hallituksen sisäisiä paineita, joita on aivan riittämiin jo kansaa kurittavan hallitusohjelmankin vuoksi.
Keskustan kärkipoliitikoista on muiden muassa vanha viisas Seppo Kääriäinen muistutellut – ainakin aiemmin – kokoomusyhteistyön huonoista seuraamuksista. Sama pelko on useimmilla keskustalaisilla selkäytimessään. Tämän vuoksi nytkin ennen hallituksen muodostamista suurin osa keskustalaisista olisi valinnut mieluummin yhteistyön Sdp:n kanssa.
Keskusta ja kokoomus ovat jakaneet hallitusvastuun sotien jälkeen vain neljästi: Ahti Karjalaisen ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1962–1963, Esko Ahon hallituksessa 1991–1995, Matti Vanhasen toisessa hallituksessa 2007–2010 ja Mari Kiviniemen hallituksessa 2010–2011.
Karjalaisen ensimmäinen hallitus oli lyhytaikainen, ja seuraavat vaalit tulivat vasta vuonna 1966. Niissäkin keskusta hävisi, mutta sitä ei voi laskea kokoomusyhteistyön syyksi. Keskusta sai kuulun veret seisauttaneen vaalivoittonsa vuoden 1991 vaaleissa, 24,8 prosenttia. Ahon hallituskauden jälkeen vuoden 1995 vaaleissa kannatus romahti 19,8 prosenttiin. Vuoden 2007 vaaleissa keskusta sai 23,1 prosentin ääniosuuden, vuoden 2011 vaaleissa enää 15,8 prosentin.
On tietenkin vaikea todistaa, että keskustan tappiot olisivat johtuneet nimenomaan yhteistyöstä kokoomuksen kanssa. Vielä vaikeampaa on todistaa, että tappioiden syy oli yksistään siinä. Ahon hallitus osui pahimpaan lama-aikaan, ja hallitus joutui tekemään äänestäjien kannalta yksinomaan ikäviä ratkaisuja – ja riehumaan kuin vapaapalokunta estääkseen koko maata palamasta poroksi.
Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten kauteen osui vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seurannut Suomenkin talouden romahdus, josta ei ole selvitty vieläkään. Keskustalla oli myös aivan omat syynsä historiallisen kehnoon vaalitulokseensa vuonna 2011. Vaalirahoitusskandaali koski eniten sitä.
Vanhanen oli ainakin ensimmäisessä hallituksessaan kelpo pääministeri, mutta ei koskaan oikein saanut puoluettaan haltuunsa. Kiviniemi ei kyennyt – tai ehtinyt – saavuttaa uskottavuutta oman väkensä keskuudessa. Keskusta oli puolueena hajanainen. Sen hallinnasta taistelivat Paavo Väyrysen ympärille ryhmittyneet maalaisliittolaiset ja liberaalit kaupunkikeskustalaiset, joihin Vanhanen ja Kiviniemikin olivat lähinnä luettavissa.
Puolueen nykyinen puheenjohtaja Juha Sipilä on yhtenäistänyt keskustan.
On kuitenkin mahdollista, että repeämiä syntyy uudelleen, kun hallitus alkaa toteuttaa rankkaa ohjelmaansa. Merkkejä siitä on jo nähty. Keskustanuorissa on moitittu hallitusohjelmaa oikeistolaiseksi ja kokoomuksen sanelemaksi. Monet vilkuttavat hyvästejä Santeri Alkion aatteelle, jonka yhtenä kulmakivenä on köyhän asia.
On myös köyhän etu, että maa pelastetaan taloudelliselta katastrofilta.
Tässä suhteessa Sipilän hallituksen tilanne ja tehtävä ovat samantapaiset kuin ne olivat Ahonkin hallituksella. Eri asia on, vaatiiko pelastaminen juuri sellaista köyhän kurittamista, jota Ahon hallitus teki ja jota Sipilän hallitus aikoo tehdä. Se varsinkin on eri asia, ymmärtääkö köyhä, että häntä kuritetaan vain hänen omaksi parhaakseen.
Tässä suhteessa Sipilän hallituksen tilanne ja tehtävä ovat samantapaiset kuin ne olivat Ahonkin hallituksella. Eri asia on, vaatiiko pelastaminen juuri sellaista köyhän kurittamista, jota Ahon hallitus teki ja jota Sipilän hallitus aikoo tehdä. Se varsinkin on eri asia, ymmärtääkö köyhä, että häntä kuritetaan vain hänen omaksi parhaakseen.
Sipilä tietänee hyvin, että keskustan tappio on seuraavissa vaaleissa monin verroin todennäköisempi kuin voitto. Hän tekee siitä huolimatta sivuilleen vilkuilematta kaiken sen, mitä pitää välttämättömänä. Sitä on pakko kunnioittaa, oltakoon hänen hallituksensa ohjelmasta mitä mieltä tahansa.
Tämä maa olisi ollut ajat sitten hukassa, ellei aina tiukan paikan tullen ohjaimiin tarttuisi poliitikkoja, joille maan etu on tärkeämpi kuin oma tai puolueen etu.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti