Kirjoitin 28.07.2014 alla olevan tekstin:
Saatan näillä blogisivuillani lainata pätkiä lukemistani, mielenkiintoisista kirjoista.
Saatan näillä blogisivuillani lainata pätkiä lukemistani, mielenkiintoisista kirjoista.
Tunnustan, että en ole erityisen aktiivinen kirjojen lukija.
Toki luen, oikeastaan "ahmin" kirjan nopeasti lähes "yhtäsoittoa", mikäli se minua kiinnostaa.
Eräs sellainen kirja on Veijo Meren Manillaköysi, josta tehtiin aikanaan myös televisionäytelmä.
Siinä on mielestäni useita mieleenpainuvia tapahtumia, kohtauksia, joissa kirjailija on erinomaisesti onnistunut luomaan mielikuvan ihmismielen moninaisuudesta.
Yksi esimerkki:
Tapahtuma, jossa vääpelin (Esko Hukkanen) toimenpiteet hullun (Kari Franckì)n alas saattamiseksi hullujenhuoneen katolta, on todella oivallinen ja upea jatkorepliikkeineen.
Vääpeli uhkaa kaataa talon, mikäli katolle kiivennyt potilas ei tule heti alas katolta...
Kun potilas on turvallisesti tikapuita pitkin tullut alas ja suorastaan syöksynyt - tukka putkella - sisälle huoneeseensa lääkäri (Harri Tirkkonen) kysyy vääpeliltä:”
Mutta mitäs te olisitte tehnyt, jos tuo konsti ei olisi jostain syystä tepsinytkään?”
Vääpeli hetken mietittyään vastaa: ”Minä olisin kaatanut talon!”
Lääkäri ihmeissään: ”Mitä se oli?” Vääpeli: ”Olisin kaatanut talon!”
Lääkäri:”Vai niin! Sillä lailla! Se olisi ollutkin rysäys! Tämä talo ei olekaan mikään halpa, se on maksanut monta miljoonaa!”
Johon vääpeli ykskantaa: ” No parempi sitten, että tuli hyvällä, kävi halvemmaksi!”
Sotilaiden lähtiessä hullujenhuoneen pihalta tilanteen lauettua lääkäri kysyy kyseisen televionäytelmän päähenkilöltä sotamies Joose Keppilältä, Erkki Pajalalta : ” Olisiko tuo vääpeli todella ryhtynyt kaatamaan taloa, jos se mies ei olisi tullut alas katolta?”
Joose Keppilä vastaa:” Kyllä se olisi sen kaatanut!
Kyllä se niin hullu on!”
Em. tilanne on mainio osoitus toisaalta kirjailijan sananjuoksutuksesta mutta myös mielestäni syvällisestä luottamuksesta sanojen ja tekojen tiukkaan yhteyteen, eräänlaiseen uskoon todella tukalassa tilanteessa...
Minua viehättää älyllinen oivallus, sananvalinnat, koska itse mielelläni myös kirjoitan, tosin usein turhan monisanaisesti.
Minua viehättää myös jostain syystä tehdä jotain sellaista, joka tuntuu monissa tapauksissa lähes mahdottomalta toteuttaa.
Vahva tunne siitä, että minä, jos kukaan asian kykenen hoitamaan pois päiväjärjestyksestä, välittömästi, tehokkaasti, on ollut minulle viime vuosina erittäin luonteenomaista.
Toki on rehellisesti myönnettävä, että asiat eivät ole aina kuitenkaan hoituneet niin luontevasti kuin olen kuvitellut: Olen joutunut usein toteamaan, että asiat etenevät ryöminnällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti