Pekka Juntin tekstit ovat pääsääntöisesti ihan mukavaa luettavaa. Tälläkin kerralla hän osuu asian ytimeen mutta...
Ahneista ahneimmat ovat kuitenkin ne harmaat, kasvottomat, näkymätömät suursijoittajat, jotka päällepäsmäröivät kvartaalitaloudessa armottomasti suomalaisiakin, ostettuja yritysjohtajia äärimmäisen tehokkaisiin ratkaisuihin - tulos tai ulos-hengessä....
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Meillä on kaksi ahnetta
Kolumnit
Ammattiyhdistysväen ja vasemmiston naamat ja aate punoittavat jälleen helakoina. Tuore hallitus antaa AY-pomojen valittavaksi kaksi tympeää vaihtoehtoa: yhteiskuntasopimus, jolla työntekijästä tehdään halvempi tai huimat leikkaukset. Voi sitä huutoa.
Päällimmäinen syytös hallitusta kohtaan on se, että se kyykyttää vain vähäosaisia ja palkansaajaa, mutta kapitalistit saavat rellestää rauhassa. Rikkaille on esitetty vain kaino pyyntö pysyä kohtuudessa. Kritiikki osuu maaliinsa – puoliksi.
Jos halutaan silpoa Suomi kuntoon, helpoiten se onnistuu köyhiltä leikkaamalla. Kurjat kurjistuvat koloissaan, eikä muutosta huomaa Heikki Hursti leipäjonolla.
Ongelmien pääsyyllisiä, niitä kahta ahnetta, ei helposti saa kuriin.
Tarkoitan omistaja- ja työnantajaporrasta sekä ammattiliittoja, niitä pullukoita.
Molemmat ovat olleet viimeiset vuosikymmenet ahneita ja tolkuttomia. Esimerkkinä ay-liikkeen toimista käyköön vaikka viime vuonna Suomen seisauttanut ahtaajien lakko, joka sai alkunsa siitä, että venäläisen laivan kapteeni oli uhkaillut torniolaista pääluottamusmiestä. Toisin sanoen lamamaa pistettiin kontilleen siksi, että joku pahoitti kärhämässä mielensä.
Omistaja- ja työnantajaporras on yhtä lailla rikki. Suomalainen yritysjohtaja on kova osaaja vasta silloin kun kykenee kohtuuttomuuksiin – siis potkimaan väkeä armotta pihalle ja järjestämään seuraavassa käänteessä omistajille jättibonuksia. Yrityskaupoissa Suomi ei ole mitään. Raha on kaikki.
Uusi hallitus koettaa pistää toista näistä ruotuun. Leikkausvipuvarrella AY-liike saattaa taipua.
Omistajaporsaita on vaikeampi saada karsinaan, sillä ne ovat vikkeliä livistämään. Firmat rahoineen lähtevät maasta, jos niille pottuillaan. Jo nyt rakennusliikkeet valuvat Baltiaan, sillä Suomessa oleminen maksaa. Jarmo Laitaneva toimitti Yle puheella tiistaina, että EU-maat menettävät vuosittain tuhat miljardia euroa verotuloja veroparatiiseihin. Tarttis varmaan tehdä jotain.
AY-liike duunareineen puolestaan pysyy maassa. Siinä syy, miksi hallitus tohtii hyökätä täysillä palkansaajien kimppuun. Voisi rahaväkeäkin silti nipistää, mutta hellävaraisesti, etteivät möksähdä ja pakkaa kamojaan. Vaikkapa sitten veronkorotuksilla, kuten arkkipiispa Kari Mäkinen esitti tällä viikolla. Kyykyttämisen pitää olla tasapuolista, muuten lakkokone laulaa ja liput liehuvat.
Jotenkin minä, ammattiyhdistyksen jäsen ja armoitettu palkansaaja, en osaa olla harmissaan AY-liikkeen ravistelusta. Molemmat osapuolet, niin työnantajat kuin työntekijätkin, ovat osaltaan vastuussa työllisyydestä ja työn kannattavuudesta. Kummatkin ovat yhtä syyllisiä alakuloon. Filettä syödään, vaikka varaa olisi vain kassleriin.
Ainoita, joita ei voi syyttää, ovat osattomat, lapset, eläkeläiset ja velaksi kirjaimellisesti syövät opiskelijat. Jos Suomi todellakin kuntoutuu vain kyykyttämällä, valitsen palkansaajat, joilla menee vielä siedettävästi. Veroparatiiseissa röhkiviä omistajapossuja tyydyn sivistyneesti halveksumaan. Kirjoittaja on toimittaja.
Kyykyttämisen pitää olla tasapuolista, muuten lakkokone laulaa ja liput liehuvat.
Jotenkin minä, ammattiyhdistyksen jäsen ja armoitettu palkansaaja, en osaa olla harmissaan AY-liikkeen ravistelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti