Sain hetki sitten niin sanotun ahaa-elämyksen katseltuani alla olevan, erinomaisen artikkelin kuvaa.
Joka ainut kerta, kun Suomen keskusjärjestöistä on kysymys, kuvat ja myös tv-haastattelut noudattavat pääasiassa samaa kaavaa. Tuntuu siltä, että Suomessa ei ole muuta kuin SAK ja EK ...
Tästä on ilmeisesti lähtenyt liikkeelle se harhainen mielikuva, että työntekijäpuolella ei tarvitse olla kuin yksi "keskusjärjestö" työnantajapuolen EK:n vastapainoksi.
Itse näen asian niin, että työntekijäpuolen yhden keskusjärjestön synnyttämiseksi käynnistetty prosessi on puhtaasti puoluepoliittinen. Tällä hetkellä sekä Sdp että Vasemmistoliitto ovat niin heikossa hapessa, että oli keksittävä jotain uutta.
Sttk-laiset liitot ilmeisesti liputtavat uuden keskusjärjestön suuntaan - ei ihme...
Perusrakenteeltaan suunniteltu rakennelma on ontto, koska Akava ei ole lämmennyt asialle, mikä mielestäni on järkevä ratkaisu.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Näin palkkasi nousee – jos nousee
JUSSI HELTTUNEN
Työmarkkinajohtajat ovat tämän viikon vääntäneet kättä työnantajien linnakkeessa Helsingin Etelärannassa siitä, kuinka paljon lähes kahden miljoonan suomalaisen palkat nousevat ensi vuonna.
Viimeistään maanantain vastaisena yönä sovun pitäisi olla valmis. Mistä oikein on kyse, paljonko palkat nousevat ja onko muutamilla euroilla mitään merkitystä? Helsingin Sanomat etsi vastaukset kysymyksiin.
Miksi juuri nyt palkoista neuvotellaan?Suomen taloudella on mennyt huonosti vuodesta 2008 saakka. Jotta suomalaisten yritysten kilpailukyky paranisi, palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen johtajat tekivät syksyllä 2013 työllisyys- ja kasvusopimuksen (tyka) nimellä kulkevan jokseenkin kaikkia palkansaajia koskevan palkkaratkaisun. Kilpailukykyä on tarkoitus nostaa niin, että Suomessa työn tekemisen hinta nousee hitaammin kuin kilpailijamaissa.
Vuonna 2014 palkat nousivat 20 euroa ja tänä vuonna 0,4 prosenttia. Vuonna 2013 päätettiin, että sopimuksen kolmannesta vuodesta sovitaan tämän vuoden kesäkuun 15. päivään mennessä.
Hyötyikö kukaan noin pienistä korotuksista?Hinnat ovat nousseet niin vähän, että korotukset ovat lisänneet pieni- ja keskipalkkaisten ostovoimaa. Sadattuhannet palkansaajat voivat ostaa palkallaan nyt enemmän kuin ennen sopimusta.
Paljonko palkat nyt nousevat?Sitä ei tiedä kukaan, sillä sopimusta ei ole tehty. Jos se syntyy, palkat nousevat ehkä noin 0,3–0,5 prosenttia tai 15–20 euroa. Työnantajat ovat vaatineet vielä pienempiä korotuksia kuin viimeksi.
Palkansaajille on olennaista, että ostovoima säilyy tai paranee. Noin 0,4 prosentin korotuksella ainakaan pienipalkkaisten ostovoiman ei pitäisi pienentyä. Ongelma on se, että neuvotteluissa pitäisi päättää myös työttömyysvakuutusmaksun korotuksesta, koska työttömyysrahat uhkaavat loppua. Korotus leikkaisi palkansaajien palkasta noin puoli prosenttia.
Voiko palkansaajan ostovoima nousta? Voi, sillä hallitus on luvannut alentaa verotusta, jos sopimus syntyy. Tarkkaa tapaa ei ole vielä kerrottu, mutta ilmeisesti työtulovähennystä korotettaisiin niin, että verotus kevenisi 450 miljoonalla eurolla. Se voi nostaa 2 000 euron tuloluokassa käteen jäävää kuukausipalkkaa noin 17 eurolla eli lähes yhtä paljon kuin tykan vuoden 2014 korotus toi. Hallituksen vastaantulo korvaa palkansaajille työttömyysvakuutusmaksun korotuksen.
Miksi sopu on niin vaikea saada aikaan?Tähän on monta syytä. Työnantajat halusivat alun perin sopia vain kustannusvaikutuksesta, jonka perusteella liitot sopisivat palkoista. Siitä kuitenkin on jo sopu, että kyseessä on yleiskorotus eli palkat nousevat kaikilla. Sopimuksessa todennäköisesti määritellään, miten palkankorotukset pitää toteuttaa. SAK haluaa eurokorotuksen, joka suosii pienipalkkaisia ja Akava prosenttikorotuksen, joka suosii parempipalkkaisia. Kuntapuolella on paljon pienipalkkaisia, joten eurokorotus nostaisi kuntien kustannuksia enemmän kuin prosenttikorotus.
Millainen kompromissi voisi olla?Yksi vaihtoehto on, että sopimukseen kirjataan, paljonko palkkojen korotus voi enimmillään nostaa työnantajan kustannuksia.
Korotus toteutetaan mahdollisesti sekalinjalla eli niin, että määritellään palkkahaitarin leikkauspiste. Sitä alle meneviä palkkoja korotettaisiin euromääräisesti ja sen yli menevät palkat nousisivat prosentteina.
Etenkin Akavalle ja Kuntatyönantajille on hyvin olennaista se, että tämä leikkauspiste on mahdollisimman alhaalla. Sopimukseen voi tulla myös määräys, että työehtosopimuksissa sopimuksen määrittelemä palkankorotusvara voidaan jakaa myös muilla tavoin, jos molemmat osapuolet niin haluavat. Suuri kiista on, mihin kohtaan neuvottelijat tuon leikkauspisteen asettavat, onko se vaikkapa 1 800 euroa, 2 500 euroa vai enemmän?
Syntyykö sopimus?Se ei ole varma, mutta hallitus, puolueet, työmarkkinoiden keskusjärjestöt, ekonomistit ja ties ketkä haluavat sopimuksen. Toistaiseksi vain kuljetusalaa edustava AKT ja muutama muu liitto on ilmoittanut, ettei niille käy keskitetty sopimus vaan ne haluavat itse neuvotella sopimuksensa.
Jos neuvottelutulos syntyy viikonloppuna, keskusjärjestöjen hallintojen pitää se vielä hyväksyä, ja hyväksyntä voi olla vaikeaa saada.
Voiko kuljetusala kaataa sopimuksen?Ei yksin, sillä sopimus tehdään keskusjärjestöjen välillä.
Sopimus koskee kaikkia aikaisemmin sopimuksessa olleita liittoja, jos keskusjärjestöjen hallintojen enemmistä hyväksyy ratkaisun.
Mitä tapahtuu, jos sopimusta ei synny?Hallitus pettyy pahasti ja peruu verohuojennuslupauksensa. Neuvottelut siirtyvät liittojen välisiksi, mikä voi merkitä riitaisia aikoja työmarkkinoilla. Tykan kaltaisessa keskitetyssä ratkaisussa käytännössä koko Suomeen saadaan työrauha yhdellä neuvottelulla.
Liittokierroksella neuvotellaan noin kolmestasadasta sopimuksesta, ja kun ne ovat katkolla, liitot voivat taistella lakoilla työehtojensa puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti