En ole aikaisemmin ollut erityisen innostunut, kun puheeksi on tullut Ruotsissa käytössä oleva listavaalijärjestelmä. Ehkä juuri siksi, että se on läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa...
Käytyäni kokeilemassa mm. Helsingin Sanomien, Ylen ja Pohjolan Sanomien vaalikoneita - kahteenkin kertaan - olen itse näissä eduskuntavaaleissa aivan niin sanotusti hukassa. Tunnustan, että kuulun itsekin siihen suomalaiseen joukkoon - ilmeisesti tällä hetkellä noin 40% äänioikeutetuista - jotka eivät ole tehneet lopullista päätöstä äänestämästään ehdokkaasta.
Luettuani alla olevan artikkelin takaraivoon alkaa tulla ajatus - why not - varför inte - miksi ei tai kansanomaisesti mikä ettei...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Aika alkaa olla kypsä vaalitavan muutokselle
Miten aloittelevat nuoret poliitikot saisivat äänensä kuuluviin?
Kysymystä pohdittiin eräässä seminaarissa muutamia vuosia sitten. Keskustelussa arvioitiin sosiaalisen median, perinteisten viestimien ja viihdeohjelmien merkitystä. Tanssii tähtien kanssa -sarja oli tuolloin iso puheenaihe.
Monen mielestä kutsu ohjelmaan merkitsi nousevalle poliitikolle suoranaista lottovoittoa.
Keskustelu kuvasi hyvin sitä, miten vaikeassa tilanteessa poliitikot ovat. Samaan aikaan olisi oltava karismaattinen kansansuosikki ja toisaalta mahdollisimman kyvykäs vaikuttaja.
Sellainen, joka hallitsee sekä sisällöt että johtamisen, vieläpä kestää alituista arvostelua.Toisaalta nuorisopoliitikot miettivät tosissaan, kuinka avata politiikan monimutkaisia sisältöjä kansalaisille.
Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että maata johtavat asiantuntevat ja rohkeat osaajat. Puoluejärjestöjen tulisi kyetä kasvattamaan pitkäjänteisesti uutta polvea valtaan. Osaamisen tarve korostuu huonoina aikoina.
Jotta paljon puhuttu strateginen hallitusohjelmamalli toimisi käytännössä, erityisesti ministereiltä edellytetään paljon. Muussa tapauksessa poliittinen ohjaus jää ohueksi pintatasoksi. Virkamiesten näkökulmasta heikosti valmistautuneet poliitikot ovat omiaan aiheuttamaan kaoottisia tilanteita.
Onneksi vaaleissa on tälläkin kertaa ehdolla paljon kyvykkäitä ihmisiä. Entä tulevaisuus? Riittääkö puoluejärjestelmän vetovoima houkuttelemaan riittävän laaja-alaisesti aktiivisia kansalaisia?
Puolueiden jäsenmäärät ovat romahtaneet neljässä vuosikymmenessä kolmannekseen eli vain noin kuuteen prosenttiin äänioikeutetuista.
Moni yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut nuori valitsee jo lähtökohtaisesti toisen uran. Lisäksi moni poliitikko ja politiikan taustavaikuttaja on viime aikoina siirtynyt muihin tehtäviin. Ottajia on riittänyt liike-elämässä, esimerkiksi viestintätoimistoissa.
On tärkeää pohtia, miten poliittisen toiminnan jatkuvuus turvataan.
Hiljan ilmestyneessä demokratiapoliittisessa selonteossa sekä perustuslakivaliokunnassa on pohdittu, olisiko vähäistä äänestysaktiivisuutta mahdollista parantaa muuttamalla vaalitapaa.
Eduskunnassa on keskusteltu muun muassa listavaalista. Siinä äänestäjä äänestää puolueen listaa eikä yksittäistä ehdokasta.
Malli saattaa tuntua oudolta henkilövaaleihin tottuneille suomalaisille. Mikä muuttuisi?
Ruotsissakin käytössä oleva malli korostaa puolueiden poliittisia ohjelmia ja ideologisia eroja henkilöiden sijasta.
Puolueet panevat ehdokkaansa läpipääsyjärjestykseen. Listalla pärjäävät useimmiten ne, jotka ovat osoittaneet kykyjä poliittisessa vaikuttamisessa ja tehneet pitkäjänteisesti töitä puolueen yhteisen menestymisen eteen.
Valituksi tuleminen edellyttää selviä työelämästäkin tuttuja ansioita pinta- ja viihdejulkisuuden sijasta. Politiikka on ennustettavampaa, usein myös selkeämpää niin äänestäjille kuin poliitikoille itselleenkin.
Listamallissa sekä puolueiden että puoluejohdon rooli korostuu. Koska henkilöitä ei äänestetä vaaleissa suoraan, puolueilta edellytetään omien listojensa laatimisessa huomattavan kehittynyttä, vahvaa ja läpinäkyvää sisäistä demokratiaa. Muussa tapauksessa toimintaa voi tukahduttaa liian pieni ammattipoliitikkojen joukko.
Nykyisessä vaalijärjestelmässämme kampanjointi ja varainkeruu on paljolti ulkoistettu ehdokkaille.
Vaalien jälkeen tapahtuu iso muutos. Henkilökeskeinen vaalimalli muuttuukin hetkessä keskitetyksi puoluemalliksi.
Juuri tässä vaiheessa moni äänestäjä tuntee itsensä pettyneeksi. Yksittäisen ehdokkaan lupaukset eivät ehkä olekaan linjassa lopputuloksen kanssa.
Äänestäjä ei myöskään tiedä vaaliuurnalla, millaisessa hallitus- tai oppositiojoukossa äänestämänsä puolue alkavalla vaalikaudella lopulta toimii.
Politiikan ei tarvitse näivettyä. Siksi vaalijärjestelmääkin kannattaa tarkastella ennakkoluulottomasti seuraavan hallituskauden aikana.
Kaius Niemi kaius.niemi@hs.fi
Twitter: kaiusniemi
Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.
Twitter: kaiusniemi
Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti