EU-parlamentaarikot matkatoimistotehtävissä...

Aluksi pätkä virallista EU-tietoa: Suomi on kuulunut Euroopan unioniin 1. tammikuuta 1995 alkaen. Suomen hallitus jätti jäsenyyshakemuksen maaliskuussa 1992, minkä jälkeen alkoivat neuvottelut unionin kanssa. Neuvottelujen päätyttyä tuloksekkaasti järjestettiin Suomessa lokakuussa 1994 kansanäänestys, jossa unioniin liittymistä kannatti 56,9 prosenttia äänestäneistä. Lopullisen päätöksen liittymisestä teki eduskunta. Suomen vaikutusvaltaa unionissa voidaan kuvastaa erilaisilla mittareilla. Yksi niistä on maan äänivalta EU:n ministerineuvostossa. Kun neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä, äänet painotetaan kunkin ministerin edustaman maan väkiluvun mukaan. Tullakseen hyväksytyksi päätöksen on saatava vähintään 255 ääntä 345:stä. Suomella on tällä hetkellä 7 ääntä 345:stä. Sen painoarvo on 2 % eli kaksinkertainen verrattuna Suomen väestön osuuteen EU:n väestöstä. Toinen numerotieto on Suomesta valittavien Euroopan parlamentin jäsenten osuus: 13 edustajaa 736:sta. Komissiosta ei voida esittää vastaavia numerotietoja. Komissio toimii koko EU:n edun nimissä, ja vaikka komission jäseniä eli komissaareja valitaan yksi jokaisesta jäsenvaltiosta, heidän rooliinsa ei kuulu oman kotimaan etujen tai näkökohtien ajaminen. Vaikutusvalta perustuu muuhunkin kuin lukuihin. Suomea on pidetty maltillisen aktiivisena EU:n jäsenenä, joka on korostanut mm. päätöksenteon tehokkuutta ja avoimuutta. Käsitys Suomesta EU:n mallioppilaana perustuu pitkälti tosiasioihin: direktiivit on Suomessa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä keskimääräistä paremmin. ________

Mikäli olen oikein ymärtänyt, kaikilla EU-parlamentaarikoilla on mahdollisuus käytättää/matkailuttaa yhteistyökumppaneitaan, kannattajiaan, jne. "EU-pääkaupungeissa" Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxenburgissa. 

Varmaan Suomestakin sinne on menty "maa mullalla". Hyvä niin, sillä mm. sillä tavalla saamme hiukan takaisin niitä rahoja, joita sinne vuosittain maksamme. Luonnollisesti samalla rivikansalaisten EU-tietämys pakostakin lisääntyy.
Niin kuin muistatte, Suomi maksaa EU-iloista enemmän kuin sieltä saamme revittyä - kovan byrokratiaväännön seurauksena - erilaista taloudellista tukea. Olemme ns. nettomaksajia...

Asiasta toiseen:

Ollessani Insinööriliiton hallituksessa 1990-luvun puolessa välissä ammattiyhdistysihmisiä pyydettiin tutustumaan kansainvälisiin edunvalvontakuvioihin. Siihen maailman aikaan Matti Viljanen oli Insinööriliiton puheenjohtajana - myöhemmin myös Akavan puheenjohtajana.

Niin - siihen aikaan kävimme Brysselissä muutaman päivän ay-matkan. Kaiken kaikkiaan ohjelmaltaan monipuolinen ja tasapainoinen matka.

Kävimme ihmettelemässä EU-parlamentin istuntosalia ja meille pidettiin esitelmiä EU:n toimintaan liittyvänä. Pääpaino oli työmarkkina-asioissa.

Bussin ikkunasta tutustuimme Brysselin nähtävyyksiin mm. Keskustan ulkopuolella sijaitsevan Naton päämajan, Atomiumin, Sablonin aukion, jne. - muistaakseni...

Tietysti sitä Manneken Pis - patsasta piti käydä kävelylenkillä tölläilemässä eräässä kadunkulmauksessa.

Brysselin upea Grand Place on käytännössä Brysselin ehdoton keskus. Se on kaupungin keskusaukio, ja sitä pidetään yhtenä maailman kauneimmista toreista. Se on Brysselin ehdottomasti tärkein turistikohde ja UNESCOn maailmanperintökohde. Goottilainen, barokki- ja monet muut rakennustyylit kohtaavat rakennuksissa, jotka ovat historiallisia arkkitehtuurin taidonnäytteitä.

Brysselin tulopäivän iltana kävimme porukalla em. keskusaukion reunamilla olevassa olutkuppilassa. Olihan siinä maalaipojalla ihmettelemistä uusien olutlaatujen kanssa. Seuran vuosi joutui ottamaan parit oluet.
Edellä mainittuun liittyvänä kerron jossakin vaiheessa tähän tekstiini jatko-osan. Sen verran paljastan, että tarina liittyy Leffen upeaan olutlasiin...

Eräällä lounaalla aiheutin lievää hämmennystä, positiivista kiinnostusta meille tarjoilevien henkilöiden keskuudessa.
He ihmettelivät kovasti nähdessään perinteisen kahvinjuontitapani. Juon yleensä kahvini niin sanotusti teevatilta. En sentään palasokerin läpi viiden senttimetrin päästä niin kuin vanhojen mummojen väitetään parhaimmillaa ryystävän.