Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja, hallitustunnustelija Juha Sipilä on tuonut selkeästi uusia näkemyksiä politiikkaan. Varmaan moni konkaripoliitikko jälkiviisaana toteaa: "Olenhan minäkin asiasta puhunut muistaakseni vuonna se ja se..!".
Politiikan tulosvastuu - "tulos tai ulos" - myös kuntapolitiikkaan olisi paikallaan. "Mutta niinhän se on, neljän vuoden välein kannatus mitataan kuntavaaleissa!" saattaa valistunut lukija pohdiskella.
Niinpä mutta...
Todennäköisesti lähes kaikissa Suomen kunnissa/kaupungeissa kuntapoliittinen luottamushenkilöpäätöksenteko on loppujen lopuksi pienen ryhmän, ydinjoukon hallussa. Se saattaa koostua yhden käden sormin laskettavasta tehonyrkistä, josta usein käytetään nimitystä klikki. Ikävämpiäkin nimiä löytyy.
Pääsääntöisesti tämä pieni ryhmä tekee aktiivista yhteistyötä paikallisen virkamiesjohdon kanssa - hyvä niin, sillä asioiden joustava eteenpäin meno niin vaatiikin...
Monissa kaupungeissa päätöksenteko on myös periytyvää sekä virkamies- että luottamusmiepohjainen päätöksenteko.
Siinä ei loppujen lopuksi ole isommasti moitittavaa, sillä monet muutkin asiat siirtyvät isältä pojalle ja/tai äidiltä tyttärelle.
Olen seurannut kemiläistä kuntapolitiikkaa vuodesta 2000 alkaen jonkinasteisella aktiviteetilla pääosin rivikemiläisen silmin ja aika lailla ulkopuolisena.
Tosin kuluvalla vaalikaudella olen tarkastuslautakunnan jäsenenä saanut tietoa Kemin kaupungin päätöksenteosta aimo annoksen enemmän kuin aikaisemmin.
Olen jo siinä iässä, että muistelen mielelläni menneitä.
Kemiläinen kuntapolitiikka on ollut vasemmiston ( SKDL/Vasemmistoliitto, SKP ja SDP) hallitsemaa vuosikymmeniä. SKDL/Vasemmistoliitto oli pitkään valtuustossa jopa määräenemmistön roolissa.
Kemi on ollut ns. punainen kaupunki, josta olemme saaneet kärsiä aivan viime vuosiin saakka mielestäni aivan kohtuuttomasti.
Olen itse niin sanottu paljasjalkainen kemiläinen. Asun tällä hetkellä jopa paikalla, jossa isoisäni isän puolelta viljeli maata. Tässä on hyvä asua.
Olemme perheeni kanssa tehneet noin 13 vuoden etelänkeikan 1960-70-luvulla opiskelun ja työn perässä. Silloin katselin Kemin menoa ulkopuolisin silmin ja ihmettelin tiettyjä asiakokonaisuuksia.
Ihmetykseni kohteina olivat lähinnäviime vuosikymmeninä noudatettu/harrastettu/harrasteltu tonttipolitiikka, kunnallisveroveropolitiikka ja henkilöstöpolitiikka.
Mutta tuo "tulos tai ulos"- tyyppinen teema ei ole toteutunut viime vuosikymmeninä Kemissä.
Varsin aktiivisesti ja yksioikoisesti valitsemme kuntavaaleissa aina vain pääsääntöisesti samat henkilöt valtuustoon, vaikka kansan karttuisassa suussa usein todetaan: " Eihän ne juuri mitään ole saaneet aikaan, mutta paraneeko se vaihtamalla...!"
Ettei tästä aivan romaania tule, palaan edellä mainittuihin asioihin kirjoituksissani myöhäisemmässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti