Olen kirjoittanut kauan sitten alla olevan artikkelin. Miksi? Siksi, että olen ollut perinjuurin pettynytja kyllästynyt siihen, että Suomen Kemistä ei eduskuntavaalista toiseen saada omaa kansanedustajaa Helsinkiin...
Lue artikkeli huolellisesti - ajan kanssa - vaikkapa iltalukemisena, niin uni tulee takuuvarmasti.
Pohjolan Sanomien toimittaja Martti Vuolukka kirjoittaa asiantuntevia, osuvia = sattuvia artikkeleita, joista paikallisten polittikantekijöiden olisi syytä "ottaa onkeensa". Muun muassa tämän päivän Pohjolan Sanomissa on kommenttiartikkeli otsikolla: Maijan jättämä aukko ei täyty.
Han tarkoittaa kemiläistä Maija Raskia, joka on toistaiseksi viimeisin kemiläinen kansanedustaja; joka oli myös opetusministerinä.
Minä olen tarjonnut vuonna 2007 asiaan vaihtoehdon, jolla taataan kemiläinen kansanedustaja vaalikaudesta toiseen. Se vaatii luottamusta yli puoluerajojen ja usakallusta uusiin ratkaisumalleihin.
Viimeistään nyt - vaalivankkureiden taas kerran hajottua - Vasemmistoliiton ja SDP- olisi syytä lähteä Kemissä uusille urille ja toteuttaa seuraavissa eduskuntavaaleissa uudentyyppinen ehdokasasettelu. Toki siihen saa muutkin potentiaaliset voimat tulla mukaan.
Miksi minä asiaa yritän ylläpitää? Syy on yksinkertainen: Muilla vaihtoehdoilla ei ole saavutettavissa kemiläistä menestystä ja saada vihdoinkin kemiläinen kansanedustaja...
Niin tietysti kunatliitoksen kautta asia hiukan helpottuu, mutta sehän tällä hetkellä tökkii!
Kuulen usean paikallisen lukijan tupisevan: Asiantuntematonta utopiaa, utopiaa sanon minä. Minä puolestani sanon: Niin Sinä olet sanonut ennenkin! Mutta lähde liikkeelle uusin ajatuksin!
Vanha tekstini keväältä 2007:
JOS OLISIN POHJOIS-SUOMEN KANSANEDUSTAJAEHDOKAS KEVÄÄLLÄ 2007…
_________________________________________________________________________
Eri puolueiden kansanedustajaehdokkaiden tukiryhmät ovat suunnitelleet asiapitoisia,
aggressiivisia ja äänestäjiin vetoavia vaaliohjelmia oman ehdokkaansa läpimenon
varmistamiseksi. Sanomalehdet täyttyvät kohta ehdokkaiden vaalimainoksista.
Minulla on ollut viime vuosina tapana antaa lähimmäiselleni neuvoja, jotka välttämättä eivät
aina ole menneet kovinkaan hedelmälliseen maaperään, vaan ehdotukseni on usein koettu
liian itsekkäiksi jopa itseriittoisiksi uhoamisiksi.
Kaikesta huolimatta päivitin vanhan
eduskuntavaaliartikkelini kahdeksan ja neljän vuoden takaa...
Rohkenen antaa kaikille kansanedustajan vaativaa tehtävää vakavasti kilvoitteleville
ehdokkaille ja heidän tukijoukoilleen julkisesti muutamia neuvoja, jotka hyvin hoidettuina
takaavat läpimenon maaliskuussa 2007.
Lapin läänissä ehdokkaista menee läpi noin yksi kahdestatoista, sillä torstaina 08.02.2007
lehtitietojen mukaan ehdokkaita on yhteensä 88 ja heistähän valitaan 7. Aika hyvä läpimenoeli
valituksitulomahdollisuus, sillä hyvin moniin työpaikkoihin saattaa nykyään olla satoja
hakijoita…
Laajennan ohjereviiriäni Pohjois-Suomeen, toisin sanoen pinta-alallisesti jotakuinkin puolen
Suomen siis Oulun tai Lapin läänin kansanedustajaehdokkaisiin.
Henkilökohtaisessa vaalikampanjassani kiinnittäisin erityistä huomiota ainakin seuraaviin
asiakokonaisuuksiin…
Esimerkiksi kemiläisenä ehdokkaana jakaisin ehdokasstrategiani kolmeen osaan:
1. Pohjoissuomalainen lähestymistapa
2. Lapin läänin lähestymistapa
3. Kemiläinen lähestymistapa
Pohjoissuomalaiseen lähestymistapaan liittyvänä huomioisin maamme viimeaikaiset
tapahtumat.
Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet selkeästi taas kerran sen tosiasian,
että Suomi on jakaantunut rajusti kahtia lähinnä ainakin viidellä (5) osa-alueella:
- City-Suomi/maaseutu-Suomi
- Kasvukeskus-Suomi/muuttotappio-Suomi
- Työllisyys-Suomi/työttömyys-Suomi
- Hyvinvointi-Suomi/ei-hyvinvointi-Suomi
- Osakeoptionäennäisöky-Suomi/rutiköyhätotaalinälkäkitkuttelu-Suomi
Kehä III-efekti on siten saanut lainvoiman, jossa me susirajan piruparat olemme olleet
osaltamme vaikuttamassa omien päättäjiemme/päättämättömiemme kautta.
On puhuttu
paljon hyvinvointi-Suomesta. Kuitenkin myös vuoden 2007 Suomessa: Eri puolilla
maassamme ruokajonot yhä lisääntyvät ja pitenevät!
Valtiolla menee hyvin, mutta kunnat pääsääntöisesti kitkuttelevat – osa keinotekoisesti
luodussa, lähes selvitystilassa…
Kuka kehtaa edelleenkin väittää edellä olevan liittyvän millään tavalla käsitteeseen
hyvinvointi?
Minun arvomaailmassa se on mitä suurimmassa määrin päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten
kohtuutonta, totaalista nöyryyttämistä. Lisäksi se on suuri, kansallinen, anteeksiantamaton
häpeä maallemme ja nimenomaan nykypäättäjiemme toiminnalle, oikeastaan
toimimattomuudelle!
Varoittaisin vakavasti sormi, aluksi selektiivisesti etusormi pystyssä vaalikampanjan alussa,
äänestäjiä toistamiseen menemästä halpaan…
Itse kiinnittäisin erityistä huomiota siihen, että tavoitteeni on ehdottoman luotettavasti toimia kaikin tavoin Pohjois-Suomen edelleen asuttamiseksi, täällä asuvien ja tänne
lähitulevaisuudessa paluumuuttajien toiminnan turvaamiseksi.
Äärimmäisinä keinoina esittäisin pohdittavaksi vakavasti Suomen jakamista – luonnollisesti
parlamentaarisin, laillisin keinoin – kahtia…
Miksi?
Siksi, että meillä on täällä pohjoisessa houkuttelevan puhdasta luontoa vaikka muille jakaa,
raaka-aineita; puuta ja erilaisia malmeja, omiksi tarpeiksi energiaa, viimeisenpäälle viritettyjä,
riihikuivaa rahhaa jauhavia, osittain laajenevia teollisuuslaitoksia, kohtuurunsaasti
huippuosaamista ja ammattitaitoa, oppilaitoksia joka lähtöön, aktiivista yhteistyökykyä ja
tutkimattomia mahdollisuuksia lähinaapureihin, jne. ...
Oikeastaan meiltä ei puutu mitään! Me kyllä pärjäämme täällä omillamme! Poikki, mutta
mistä?
Takavuosina pohdiskelin, että ilmeisesti tasapainoisin kohta olisi jossain tuolla Oulun-läänin
etelärajalla länsi-itä-suunnassa.
Nyt on tosin tullut sellainen tunne, että monet etelämpääkin - kurjimuksessa elävät kunnat -
haluaisivat varmaan tulla mukaan yhteisrintamaan, joten katkospaikka voinee olla hiukan
etelämpänä.
Lapin läänin lähestymistapaan liittyvänä esittäisin voimallisesti näkemyksinäni, että ns,
kasvukeskuksia voi Pohjois-Suomessa olla useita, ehkä pari isoa mutta muutama, pieni,
ärhäkäskin sopii joukkoon painottuen lähinnä matkailun osa-alueelle!
Lisäksi monipuolinen maaseutumme on syytä pitää asiallisin tukitoimin elinvoimaisena ja
kohtuullisessa määrin asuttuna.
Vahvoina perusteluina esittäisin mm. sen tosiasian, että jo nyt, varsinkin etelän suurissa
kasvukeskuksissa kiistatta todetut ongelmat ovat meillä täällä pohjoisessakin kohta tuttua,
esim. asumiskustannusten nousu, yhä pahenevat ruuhkat, lisääntyvät ympäristöongelmat,
palvelujen priorisointipaineet, jne. …
Ne eivät ole - vielä riittävästi - olleet julkisessa
keskustelussa!
Ottaisin esiin selkeästi kaikki energiavaihtoehdot tarvittaessa myös ns. Vuotos-kysymyksen
uudelleenkäsittelyn.
Varoittaisin lisäksi erityisesti sellaisista kansanedustajaehdokkaista, jotka pyrkivät napsimaan
rusinat pullista ja populistisen räyhäkkäästi, äänekkäästi, ylimielisesti ja röyhkeästi istuvat
vähintäänkin kahdella pallilla – tilanteen mukaan. Vanha sanonta ohjeeksi kaikille ehdokkaille:
”Kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät!”
Yleensä siellä pyllistyspuolella ovat ne tutut ja turvalliset kannattajat, jotka kaikesta huolimatta
kerta toisensa jälkeen ”vanhasta muistista” raahautuvat vaaliuurnille. Mitäpä muuta kuin
antavat äänensä ehdokkaalle tyyliin: ”Kyllä kai se siellä jotakin on saanut aikaan, kun on niin
monta vuottakin siellä ollut!”
Käsittämätöntä! On tämä kummaa aikaa!
Toivottavasti maaliskuussa 2007 tulee asiaan
selkeä muutos tai sitten ei ja sama meno jatkuu…
Kemiläiseen lähestymistapaan liittyvänä esittäisin ponnekkaasti ja voimallisesti Kemi-Tornion
talousalueen merkitystä koko Lapin läänissä. Tämä alue on tulevaisuudessa eräs
voimakkaimmista kasvukeskuksista, talouden vetureista, joka vetää meidät nykykurjimuksesta
kuiville ja selkeästi uuteen nousuun lähiaikoina!
Merkkejä asiasta on jo tällä hetkellä olemassa
suurinvestointien myötä lähinnä tuolla länsirajalla…
Kemi on selkeästi yhä edelleen muuttotappiokunta, mutta täällä on edelleen monia
mahdollisuuksia. Huipputeknologiakeskittymä, koulutuspaikkakeskittymä, työpaikkoja yli omin
tarpein = osittain työssäkäyntikunta, merenrantakaavoitus ja – rakentaminen ja yleisestikin
ottaen meren laajamittaisempi hyödyntäminen matkailuelinkeinoissa, tms. ...
Täytyy myös muistuttaa perinteisen savupiipputeollisuuden osuudesta seurannaisvaikutuksineen hyvinvoinnillemme.
Nimenomaan kemiläiseen, takavuosien ummehtuneeseen vaalikulttuuriin on olennaisesti
liittynyt repivä, ristiriitainen ja käsittämättömän typerä ehdokasasettelu eri puolueissa,
kilpailutilanne, joka on estänyt meiltä useamman kuin yhden kansanedustajaehdokkaan
läpimenon.
Onko mahdollista tehdä vaalityötä yli puoluerajojen?
Kyllä on, mikäli potentiaalisten
ehdokkaiden läpimeno asetetaan ykköstavoitteeksi.
Tämä saattaa tuntua jo lähes kaiken kokeneista puolueaktiiveista, - jyristä
asiantuntemattoman lapselliselta, mutta näin se vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan on!
Eri puolueilla laidasta laitaan näyttää olevan loppujen lopuksi yllättävän paljon yhteisiä,
varsinkin talousalue- ja paikkakuntakohtaisia tavoitteita.
Aivan viime aikojen, laajojen äänestäjätutkimustenkin mukaan priorisoidaan lähes samat asiat
tärkeiksi: Sairaanhoito, vanhustenhoito, varautuminen väestön ikääntymiseen,
energiakysymykset ja työttömyys. Lähellä viiden kärkeä ovat köyhien asema, verotusasiat,
koulutusasiat, palkansaajien asema ja tulokehitys, eläkeasiat, jne. …
Löydetäänkö yksityisen ehdokkaan vaaliteemoihin riittävästi sellaisia asioita, joihin yli
puoluerajojen voidaan yhtyä?
Kyllä, mikäli ehdokas on tunnettu, aktiivinen, monipuolinen, monessa mukana ollut,
mahdollisesti monisärmäinenkin vaikuttaja, jonka toimintaan laajasti luotetaan.
Onko sellaisia ehdokkaita?
Kyllä on, mutta heille aika ei ole ollut vielä kypsä. Toistaiseksi en
ole listoilta löytänyt sellaisia nimiä, joten se onkin sitten jo asia erikseen…
Vaalivirittelyä
Aki Pyykkö
Kemi
__________
Niin edellä oleva tekstini oli vuodelta 2007...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti