Kuka uskaltaa - ensimmäisenä - painaa kunnolla jarrua?

Suomen eduskuntavaalit ovat juuri nyt kiihkeimmillään. Eri puolueiden puheenjohtajat ovat kalkkiviivoilla vielä tänään - kukaties vielä tälläkin hetkellä - tekemässä vaalityötä lähinnä pääkaupunkiseudulla.

He kaikki tietävät, että noin 40% äänestyskelpoisista = äänioikeutetuista ei vielä tälläkään hetkellä tiedä valintaansa - ei puoluetta, puhumattakaan ehdokasta.
Noin 30% jää tälläkin kerralla ns. Nukkuvien puolueeseen eli jättää loppujen lopuksi äänestämättä.

On luvattu luoda 200.000 uutta työpaikkaa, on luvattu olla korottamatta veroja, on luvattu elvyttää, on luvattu olla leikkaamatta sieltä sun täältä, on luvattu toteuttaa sote-uudistus, on luvattu toteuttaa kuntauudistus, on luvattu yhtä sun toista, jne. ...

Vaalitulokset ratkettua pääpiirteittäin sunnuntaina 19.04.2015 käytännössä heti klo 20.00 jälkeen on pienen tuumaustauon jälkeen vaalien voittajapuolueen puheenjohtajan orientoiduttava "uuteen elämään".
Hänestä tulee automaattisesti hallitustunnustelija, hän on niin sanotusti paljon panttina...

Edellä mainittu henkilö on mitä todennäköisemmin Suomen Keskustan rp:n nykyinen puheenjohtaja Juha Sipilä.

Haluamatta hän isommasti neuvoa totean seuraavaa:

Olen huolestuneena seurannut dynaamista, tekokiireistä nykymenoa, jonkinasteista totaalikohellusta viime vuosina.

Monet tuskailevat tekemättömien ja keskeneräisten töittensä kanssa tuntien kykenemättömyytensä annetussa ajassa hoitaa – asiallisesti ja hyvin – saamansa tehtävät.

Suomen Akatemian tutkija Juha Siltala on todennut sattuvasti, mahdollisesti joiden hypertehopyrkyreiden mielestä satuttavastikin – Työelämän on rakennuttava ihmisen mittaisista haasteista.

Hänen mielestään ahkerakaan työ ei nykyisin vapauta työntekijää ulkoisista paineista eikä anna hänelle tunnetta, että hän on omalla paikallaan riittävä. Surullista, todella surullista...

Suomen valtio on lievästi sanottuna kuralla. Aivan liikaa on edellisen vaalikauden jäljiltä todella surkeassa tilassa.

Kuka uskaltaa ensimmäisenä painaa kunnolla jarrua ihan pohjaan saakka ja vetää varmuuden vuoksi käsijarrunkin päälle?

Kuka uskaltaa vakavasti ja vakuuttavasti ehdottaa, että ”pysäytetään aika” vaikka puoleksi vuodeksi ja tehdään kaikki keskeneräiset/tekemättömät, ”roikkuvat” työt pois.

Palataan uusiin, entistä haasteellisimpiin projekteihin sitten puolen vuoden päästä kukin vapaana turhasta tekemättömien ja keskeneräisten töiden taakasta.

Työelämässä ollessani, tavatessani joskus – aina silloin tällöin – esimieheni hänen tiimipalaveri-, kokous-, projekti-, koulutustapahtuma-, työmatka-, tms. suman keskellä totesin hänen katseensa vaistomaisesti harhailevan ohitseni seinällä ripustetussa kellossa.

Kiire, kiire, sano, sano, lyhyesti, lyhyesti, lyhyesti, aika loppuu, aika loppuu, aika loppuu... 

Uskon ja luotan, että Juha Sipilällä on malttia ja harkintaa "pysäyttää aika" ja kristallinkirkkaasti priorisoida kaikkein akuutimmat asiat hallitusneuvotteluiden lomassa ja lähteä niitä toteuttamaan yhteistyössä uuden hallituskoalition kanssa, olipa se mikä tahansa...