Toivottavasti Keskusta puheenjohtaja, hallitustunnustelija Juha Sipilä pitää kiinni ennen vaaleja liittyvästä näkemyksestään.
Muun muassa viime hallituksen osalta tuli mieleen, että hallituksessa istui/istuu vielä hetken eräänlainen "kaveriporukka", joka ei loppujen lopuksi suuresta avustajajoukosta huolimatta saanut juuri mitään aikaan. Valtava määrä tekemätöntä työtä siirtyi lähiaikoina muodostettavalle hallitukselle.
Olen ehdottoman varma, että tässäkin tapauksessa suomalaisen sanonnan - Kun väki vähenee, niin pidot paranee - viisaus pitää paikkansa.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Sipilän 12 ministerin tavoite on radikaali – yhtä pieni hallitus aloitti edellisen kerran 1937
Viimeksi 15 ministerin hallitus oli 1970-luvulla. Suurimmassa hallituksessa oli 20 ministeriä.
HEIKKI KOTILAINEN / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Keskustanpuheenjohtajan Juha Sipilän ajatus vähentää ministereiden määrää huomattavasti on rohkea – kenties jopa uhkarohkea.
Sipilä kertoi ennen vaaleja, että hänen mielestään maata voisi johtaa 12 ministerin hallitus. Lähiviikot näyttävät, kuinka vakavissaan Sipilä haluaa ministereiden joukkoa pienentää, kun vaalit voittanut keskusta alkaa koota maahan uutta hallitusta.
Jos ministereiden määrä vähenee 12:een, muutos olisi suorastaan radikaali.
Väistyvän pääministerin Alexander Stubbin (kok) hallituksessa istui 17 ministeriä, eikä tämän pienempää hallitusta ole muodostettu vuosikymmeniin.
Sdp:n Kalevi Sorsan toisessa hallituksessa istui 15 ministeriä vuosina 1977–1979. Maalaisliittolaisen V. J. Sukselaisen hallituksessa oli 14 ministeriä vuonna 1958.
Jotta historiasta löytää vain 12 ministerillä aloittaneen hallituksen, pitää palata aikaan ennen sotia. Edellinen tällainen hallitus tuli valtaan 1937 edistyspuolueen A. K. Cajanderin johdolla.
Miksi Sipilä sitten haluaisi palata ministereiden lukumäärässä ajassa vuosikymmeniä taaksepäin?
Erikoistutkija Mari K. Niemi Turun yliopistosta sanoo, että Sipilä haluaa tuoda liike-elämän johtamisen malleja politiikkaan. Pienemmän joukon johtaminen voi olla helpompaa kuin suuren.
"On ikään kuin vähemmän päitä, joiden kanssa sopia", Niemi sanoo.
Ehdotus sopii Niemen mielestä myös siihen kuvaan, jonka Sipilä mielellään antaa itsestään: liike-elämässä uraa tehnyt johtaja voisi tuoda uusia ajatuksia politiikkaan.
MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
"Se kuulostaa rohkealta. Onko se uhkarohkeaa? Siihen on vaikea ottaa kantaa", Niemi sanoo.
Ehdotus voi olla myös äänestäjien kosiskelua. Niemen mukaan ajatus siitä, että poliitikoilta otetaan jotain pois, on usein kansan mieleen.
Yksi tapa pienentää hallitusta olisi karsia ministereiden lukumäärä yhteen per ministeriö. Tällöin ministereitä olisi juuri 12.
Joidenkin ministereiden vastuu väistämättä kasvaisi. Tätä ennen ulkoministeriössä on ollut tontti kolmella ministerillä: ulkoministerillä, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerillä sekä kehitysministerillä.
Tontin kasvaminen saattaisi synnyttää ongelmia. Erikoistutkija Erkka Railo Turun yliopistosta sanoo, että ministereiden työmäärä on jo tätä ennen kasvanut. Erityisesti EU toi lisää tehtäviä ministereille.
Ministereiden olisi delegoitava entistä enemmän asioita muille.
"Jos poliitikkojen määrä vähenee, virkamiesten valta kasvaa", Railo tiivistää.
Virkamiehille delegoimisen vaihtoehto olisi tehtävien siirtäminen poliittisille valtiosihteereille. He toimivat ministerin apuna valmistelussa ja poliittisessa ohjauksessa.
Toisaalta poliittisten valtiosihteereidenkin roolia on pidetty pulmallisena: he ajavat puolueensa politiikkaa, mutta käytännössä he eivät ole vastuussa äänestäjille.
Railo pitää pohtimisen arvoisena Alexander Stubbin ehdotusta varaministerijärjestelmästä. Ministereiden työtaakkaa jakaisivat kansanedustajista valitut varaministerit.
Ministerinpestien vähentäminen toisi myös toisenlaisen käytännön ongelman. Ministerinsalkku on ollut perinteisesti tapa palkita työnsä hyvin tehneitä poliitikkoja, ja palkittujen joukko olisi entistä pienempi.
Niemi pohtii, että hallituksessa olisi entistä vaikeampaa saada näkyviin kaikkia eri intressejä. Hallitusta arvioidaan monesta eri näkökulmasta: ovatko eri tavoitteet kunkin puolueen sisältä hyvin edustettuina, ovatko eri Suomen alueet edustettuna, onko sukupuolijako tasa-arvoinen. . .
Pienemmällä ministerijoukolla kaikkien toiveiden täyttäminen olisi vaikeampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti