Jos haluaa taklata krapulan, täytyy ensin tietää kännin kaava. Siinä keskeinen muuttuja on C2H6O, etyylialkoholi eli etanoli.
Nykykäsityksen mukaan humala syntyy, kun etanoli ärsyttää yksittäisiä hermosoluja. Solujen yhteispeli häiriintyy, ja sekasorrosta kärsii lopulta koko ruumis.
Erityisesti tökkii hermosolujen viestiliikenne. Ne toimivat kuin hidastetussa filmissä. Humalaisen hutera askellus, puheen pätkiminen ja estojen katoaminen ovat heijastumia etanolin vaikutuksista keskushermostoon.
Yliärsytys selittää krapulan keskeiset oireet – päänsäryn, pahoinvoinnin, hikoilun, vapinan ja ketutuksen. Saman kokee alkoholisti, tosin moninkertaisina. Krapula onkin pienoismalli alkoholin aiheuttamista vieroitusoireista.
Aivoille alkoholi on ylimääräinen jarru, josta se pyrkii eroon painamalla tallan pohjaan. Hermosoluista vapautuu viestiliikennettä kiihdyttäviä välittäjäaineita. Uusi ongelma ilmaantuu, kun juominen lakkaa ja alkoholi häviää elimistöstä. Jarru katoaa, mutta vauhti jää päälle. Tuloksena on keskushermoston yliärsytys.
Olo on ikävimmillään, kun alkoholi on lähes kokonaan poistunut elimistöstä. Tilanne helpottuu vasta keskushermoston palattua normaaliin päiväjärjestykseen.
Osansa kohmelossa on myrkyllisellä asetaldehydillä, jota syntyy alkoholin palaessa ja hajotessa elimistössä. Asetaldehydi aiheuttaa ahdistusta, sydämentykytystä, ihon kirvelyä ja punoitusta. Sille herkät ihmiset oireilevat jo humalassa.
Kankkusgeeni peritään. Aasiassa puolet väestöstä kantaa sitä. Suomessa asetaldehydiherkät ovat harvassa.
Viime kädessä jysärin ankaruuden ratkaisevat aika ja annos. Mitä kosteampi ilta, sitä ikävämmät seuraukset.
Jos hörppii vähemmän kuin puoli pulloa olutta tunnissa, maksa ehtii polttaa kaiken alkoholin eikä humalaa pääse syntymään.
Suomalaistutkimuksessa suurin osa koehenkilöistä sai krapulan nautittuaan illan kuluessa alkoholia 1,5 grammaa painokiloa kohti. 70-kiloisen annokseksi muutettuna se tarkoittaa kahdeksaa olutta.
Onko juomisen hillintä siis ainoa konsti krapulan ehkäisemiseksi? Tiede tuntee muutaman muunkin keinon. Olotilaa voi ennakoimalla loiventaa.Myös sukupuolella on väliä. Naisen kehon vesipitoisuus on 66 prosenttia, miehen 75. Sama alkoholiannos painokiloa kohti tuottaa naiselle voimakkaamman humalan ja pahemman jälkipotkun.
Viisas syö kun juo. Ruoka hidastaa alkoholin imeytymistä – ja vähentää krapulaoireita.
Tyhjään vatsaan juominen kasvattaa veren alkoholipitoisuutta nopeasti. Hiilihydraatit hidastavat imeytymistä tehokkaimmin. Krapulaa pelkäävän kannattaa nauttia niitä kyytipojaksi.
Samasta syystä voi suositella ennakoivaa vesitankkausta. Tutkimuksissa on havaittu ryypiskelyn lisäävän merkittävästi virtsan eritystä. Nestehukka voi osin selittää aamuiset suutuntemukset, pahan maun ja kovan janon.
Krapulaan syödään paljon särkylääkkeitä, mutta yleensä liian myöhään. Suomalaistutkijat osoittivat 1980-luvulla, että tietyt tulehdustekijät, prostaglandiinit, lisääntyvät krapulaisen aivoissa ja lietsovat päänsärkyä. Prostaglandiinit ärsyttävät hermopäätteitä, joista lähtee kipuviestejä aivoihin.
Tavalliset tulehduskipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo tai ibuprofeeni torppaavat kivun.
Paras tulos saadaan, kun pilleri nautitaan ennen juomista. Lääke tulee liian myöhään, jos pääkoppa on jo ehtinyt herkistyä prostaglandiinipommitukselle.
Estolääkitys ei ole aivan ongelmaton. Monet tulehduskipulääkkeet rassaavat mahalaukun limakalvoja. Holtiton käyttö aiheuttaa mahahaavaa.
Suurin osa tutuista krapularohdoista on silkkaa huuhaata.
Joissakin löytyy faktaa siteeksi. Klassinen esimerkki on hedelmäsokeri.
Koska kohmeloisella veren sokeri matelee alhaalla, parannukseksi tarjotaan usein korvaushoitoa. Sen tehoa testattiin Alkon biolääketieteen laboratoriossa 1970-luvulla.
Koehenkilöt nauttivat drinkkien lomassa ja vielä aamun alkajaisiksi hedelmäsokeria. Teho oli pettymys. Sokeriarvot kohenivat, mutta humala ei lyhentynyt eikä krapula helpottunut.
Joidenkin ihmisten oloa lisäsokeri voi pahentaa, koska alkoholin palaminen nopeutuu ja myrkyllisen asetaldehydin pitoisuus veressä kohoaa.
Humpuukisarjaan voi lukea erilaiset hivenaine- ja vitamiinicocktailit. Rappioalkoholistit kärsivät vitamiinipuutoksista, mutta krapulan syyt ovat muualla.
Osa ihmisistä kertoo saavansa tavallista rajumpia oireita värikkäistä viinoista. Yksi syy voi olla asetaldehydi. Muun muassa konjakeissa ja viskeissä on usein superkorkeat asetaldehydipitoisuudet.
Väritön valinta ei kuitenkaan takaa kirkasta aamua. Puhtaalla etanolilla saadaan koeoloissa aikaan samanlainen mandoliinikrapula kuin hienostuneella mallasviskillä.
Krapulan voi välttää pysymällä kohtuudessa, mutta entä jos vahinko on jo sattunut. Voiko vuosisadan jysärin parantaa?
Ainoa varma lääke on alkoholi. Krapularyyppy palauttaa etanolissa marinoituneet hermosolut juomisen aikaiseen olotilaan. Korjaussarja lieventää oireita – mutta vain väliaikaisesti. Kohmelo iskee joka tapauksessa ja sitä kauheampana, mitä perusteellisemmin solut ovat ehtineet totutella alkoholiin.
On toinenkin syy, miksi krapularyyppy poikineen kannattaa jättää ottamatta. Joillakin se voi laukaista juomiskierteen ja ääritapauksessa suistaa alkoholismiin.
Lähde: Dosentti Peter Eriksson Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista
