yhtä mystinen käsite kuin Veikko Huovisen kirjoittaman kirjan sankarin, superajattelijan, Konsta Pylkkäsen välikäsi, kukaties vielä mystisempi…
Kahvasta puheen ollen muistan elävästi vieläkin mahtipontiset mustavalkoiset elokuvat Kemissä Ritikan työväentalon hämyisessä salissa, joita minäkin pääsin/osittain taisin joutuakin vähän yli vaahtosammuttimen mittaisena katsomaan. Taisinpa joitakin elokuvia katsella salaa. Muistelen, että kyseistä vanhaa rakennusta sanottiin kansan karttuisassa suussa Höpöläksi…
Ne olivat niitä 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun silloisen Neuvostoliiton saavutuksista kertovia tarinoita, joissa mm. suuria pato- ja vesivoimalaitoshankkeita kuvattiin valtavien kaivinkoneiden myllertäessä maamassoja atleettivartaloisten, hymyilevien ammattimiesten/-naisten ohjaamina. He olivat silmin nähden voimansa tunnossa.
Kyseisissä kaivinkoneissa oli valtavia kahvoja, oikeastaan tankoja, erilaisia ”hantaakeja”, joita em. ammattihenkilöt vääntelivät sinne ja tänne. Se oli vaikuttava näky!
Varmaan monet muutkin pikkupojat minun lisäksi toivoivat pääsevänsä joskus vääntelemään samantyyppisiä, niin vaikuttavia kahvoja, jotka aikaan saivat valtavien kaivinkonekauhojen liikkeet kirskuvien vaijereiden säestyksellä.
Ylivoimaisia tekniikan sovellutuksia!
Väitetään, että monet poliitikot/virkamiehet ovat nykyaikana vallankahvassa: Presidentti, eduskunnan puhemies, pääministeri, ministerit, kansanedustajat, jne. …
Kunnissa kaupungin- tai kunnanjohtajat, valtuuston puheenjohtajat, hallituksen puheenjohtajat, jne. ja kuntayhtymissä johtavat virkamiehet ja turhan moniportaisten organisaatioiden vetäjät…
Yritysmaailma onkin sitten aivan asia erikseen.
Kaikki muuttuu! Valtavia voimia aikaan saadaan nykyisin varsin vaatimattoman, melkein tekee mieli sanoa mitättömän näköisten elektronisten laitteiden avulla. Pienillä, leluista tutuiksi tulleilla Joystik-tyyppisillä vempeleillä pistetään hydrauliikan avulla megavoimat liikkeelle!
Iän karttuessa minulle on tullut vahva tunne, että perinteiset, vielä tällä hetkellä vallankahvassa rimpuilevat alkavat tuntea olonsa yhä epävarmemmaksi, turhautuneemmaksi havaitessaan, että vallankahva ei enää perinteisesti tottelekaan heitä.
Ennen selvittiin hitailla, systemaattisesti etenevillä, pääasiassa turvallisilla työelämän muutoksilla.
Nämä nykyajan Joystik-virtuoosit pienillä, suorastaan höyhenenkeveillä liikkeillä ja verkostoitumalla saavat nopeasti ja tulevaisuuteen nähden myös harkitsematonta epävarmuutta aikaan – valitettavasti.
Se on aivan eri asia kuin entisaikainen ”metrikampien vääntely ja vaijereiden kirskuminen”.
Nyt on saneeraus = ”yrityksen kuntoon saattaminen” ja repivyys valttia…
Se on yleensä tarkoittanut useissa tapauksissa mm. sitä, että kokonaisia tehtaita, taloudellisesti kannattavia tehtaita lopetetaan, ammattitaitoista työvoimaa on muodollisesti toteutettujen yt-neuvottelujen saattelemina irtisanottu...
Yleisesti on todettu ahneuden vallanneen osan suomalaisista pörssiyrityksistä, vaikka suomalaisen yhteiskunnan menestystekijät ovat edelleenkin osaamisessa, työnteossa ja siitä syntyvässä tuloksessa.
Ahneuden huumassa saatetaan yrityksiltä imeä sitä varantoa, jolla pitäisi kasvattaa tutkimus- ja tuotekehityksen osuutta sekä myös sitä puskurirahaa, jolla selvittäisiin vaikeista ajoista.
Se on taas oma aamusaarnansa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti