Hätävarjelun liiottelua(ko)?

Yritän hakea = oppia tätä blogikirjoittajan henkeä. Otan itselleni luonnollisesti vapauden kirjoittaa: tosi pienistä (mikro) kuin suuristakin (makro) asioista ja varmaan edellisten välimaastosta. Ajankohtaisuus lienee myös oleellista.

Kirjoitan iltapäivän pikkutapahtumasta, jossa saattaa hiukan opetuksellistakin elementtiä löytyä, se jää lukijan harkintaan/vastuulle...

Päätin lähteä noin klo 14 aikaan ahvenia narraamaan, kun oli havillista, joutilasta aikaa. Minulla oli muutama ohut, lähes aneeminen mato purkissa, joille piti löytää pikakäyttö. Ajoin veneellä Hahtisaaresta Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn - ilma oli helteinen ja lähes tyven.

Onkipaikalle päästyäni ankkuroin veneen tuttuun paikkaan rannan tuntumaan. Tuskin olin saanut onki- ja pilkkivälineitäni veteen, kun alkoi viritä maatuuli ja vettä sataamaan. Tuuli voimistui ja aallot alkoivat olla pieniä vaahtopäitä, sade yltyi ja kasteli minut totaalisesti.

Ja juuri hetki sitten oli tyventä ja aurinko paistoi!

Pilkillä sain taas sen toivomani pienen särjen, jonka operoin ahvensyöttimuotoon > suikaleiksi. Ensimmäiset ukkosen jyrähdykset kuuluivat.

Itätaivaalla oli tosi synkkiä pilviä!

Ajos-saarta tuskin enää näkyi saderintaman takaa. En jäänyt odottelemaan, vaan keräsin onki- ja pilkkivälineeni, nostin ankkurin, käynnistin koneen ja ajoin osan matkaa aika haipakkaa takaisin satamaan...

Ehkä nopeaan lähtööni vaikutti osittain aamukahvin yhteydessä tämän päivän Pohjolan Sanomista lukemani artikkeli: Kunnioita ukkosta ja varoituksia..

Uskokaa tai älkää, mutta muutama minuutti sitten sähkö käväisi pois ja sammutti tietokoneeni. Onneksi sain tekstini palautetuksi ruudulle - on tämä ihmeellistä...

Niin ja osittain nopeaan lähtööni varmaan vaikuttivat myös aikaisemmat ukkoskokemukseni: Pikkupoikana kova ukkomyrsky yllätti potkupalloporukan Mikonrannan Lammenmetsässä ja aikuisiässä vaimoni kanssa kovaan ukkosmyrskyyn joutuminen Aakkenustunturin Vasalaella.

Sähkö käväisi toisen kerran pois ja sammutti taas tietokoneeni. Onneksi sain tekstini palautetuksi ruudulle.

Edelliset sähkökatkokset ovat osoitus ympäristössä liikkuvasta ukkosrintamasta, parasta lopetella tämä teksti.

Todettakoon, että osittain em. ukkosrintama purkaantui kovaan vesisateeseen mm. täällä Haukkarissa, joka tuli kyllä tarpeeseen.

Itse en pelkää ukkosta - en jyrinää enkä salamointia - toki kunnioitan sitä.

Niin edellä mainitun särjen pesin huolellisesti ja pistin muovipussissa pakastimeen. Yritän huomenna iltapäivällä käväistä uudelleen merelle, sillä katiska on joka tapauksessa käytävä kokemassa Kojukallion kupeessa...