Niin kuin tarkkaavainen lukija on aistinut, harjoittelen tätä blogikirjoittajan arkea vielä hakemalla oikeita uomia. Arvattavasti alan saada jossakin vaiheessa kommentteja kirjoituksiini.
Paljastan ensimmäisen poliittisen kirjoitukseni aivan 2000-luvun alkupuolelta. En muuta sitä, vaan julkaisen sen täsmälleen alkuperäisessä muodossaan:
KUUMMAJAINEN NIMELTÄÄN SIT. = SITOUTUMASTON!
Kirjoittelen mielelläni, saatan kirjoittaa nykyisin useita artikkeleita päivässä.
Olen harrastanut kirjoittamista koko opiskelun jälkeisen ajan eli 1970-luvun alusta kirjoittaen sekä omalla nimelläni että lukuisilla nimimerkeillä.
Kirjoituksia on syntynyt kohtalaisen paljon, luonnollisesti vain viimeisten vuosien artikkelit ovat täysin tallessa ja viimeisen kahden vuosikymmenen pääosin tallessa. Aina silloin tällöin kirjoituksiani on myös julkaistu.
Tiedän, että kaikki eivät välttämättä pidä kirjoituksistani, monia ne ärsyttävät, joitakin suorastaan raivostuttavat ja monet näkevät yleensä niiden sanoman vuoksi eri sävyistä sinipunaista.
Siihen olen vuosien saatossa tottunut.
Tosin yhä enemmän on alkanut tulla todella kirjoituksistani myönteistä palautetta, niillä näyttää siis kuitenkin olevan n + 1 lukijaa…
Tarve kirjoittamiseen lähtee minun tapauksessani yleensä liikkeelle todellisesta tapahtumasta, josta merkitsen muistiin aluksi pelkän otsikon ja mahdollisesti muutaman ydinsanan jättäen asian hetkeksi, usein viikoksi, kuukaudeksi jopa vuodeksikin hautumaan, ”kypsymään”.
Myös ns. spontaanisti saattaa irrota jotain, tässä yksi pieni esimerkki...
Sana sitoutumaton on kohtalaisen yleinen esimerkiksi vaalimainonnassa, jolloin se on lyhenteenä sit. ...
Minunkin kohdalla se oli viime kunnallisvaaleissa vuonna 2000 ollessani mukana Kemin Keskustan ryhmässä.
Minulle sanottiin jokin aika sitten suoraviivaisen selkeästi: ”Sinun on aivan turha käyttää nimesi yhteydessä sitoutumaton merkintää, sillä sinut on betonoitu tukevasti tällä hetkellä edustamaasi ryhmään. Voit olla varma, että näin ajattelevat kaikki, jotka vähääkään esimerkiksi kunnallispolitiikkaa tuntevat ja seuraavat!”
Yritin sanoa vastaan: ”Onhan meitä sitoutumattomia melkein joka ryhmässä! Leimataanko heidätkin yksioikoisesti kuitenkin valitsemaansa ryhmään?”
”Kyllä! Aivan varmasti! Sitoutumaton kommunisti on kommunisti ja sitoutumaton kokoomuslainen on kokoomuslainen! Näin se kuule menee, usko minua!” minulle vakuutettiin.
Yritin vieläkin heittää epäilyksen siemeniä sitoutumattomuuden puolesta: ”Minähän toimin asiapohjalta, käsiteltävän asian perusteella! Asiasta riippuen menen välillä Vasemmistoliitosta heittämällä vasemmalta ohi, mutta välistä taas Kokoomuksesta komeasti oikealta ohi! Pääsääntöisesti menen tietysti turvallisesti Keskustassa!”
”Menetpä missä menet, mutta sinut on leimattu keskustalaiseksi ja sillä siisti!” usko jo hyvä mies minua, sanoi kokemuksen syvällä rintaäänellä paikallispolitiikan asiantuntija...
”Sitoutumaton henkilö on vielä kaiken lisäksi sellainen kummajainen, ettei häntä päästetä mihinkään merkittävään poliittiseen tehtävään, näin se on kunnallispolitiikassakin!” hän vielä lisäsi. ”Suomessa mukaan lukien erityisesti Kemissä, jotakuinkin kaikki merkittävät virat ja luottamustoimet jaetaan poliittisten valtasuhteiden mukaan. Epäpoliittisella, ns. sitoutumattomalla henkilöllä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia em. tyyppisiin tehtäviin, vaikka on niin sanotusti kaikin puolin muodollisesti pätevä, ikävä kyllä, näin se on.” minulle vakuutettiin...
Niin, ei kai tuo yksi sit.-merkintä sentään elämää suurempi asia ole...
Eikä ”keskustalaiseksi leimaaminen/leimautuminen” ole kovinkaan pahasta, sillä pari sukupolvea sitten lähes kaikki suomalaiset olivat maanviljelijöitä tavalla tai toisella ja siten juuret tiukasti maassa – onneksi näin on vähin vielä edelleenkin.
Nykyään, mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin känsäkourainen duunari kuin liituraita-/valkokaulus virkamieskin pureksivat, välillä tosin hampaat kirskuen, aikalailla keskustalaista tai ainakin pääosin keskustalaisten viljelijöiden tuottamasta viljasta leivottua leipäpalaa. Hyvältähän tuo tuntuu maistuvan!
___________________________________________________________________________
Jos käytän edellä olevaa alkuperäistekstiä vielä myöhäisemmässä vaiheessa tekstirunkona, todennäköisesti terävöitän sitä aika lailla. Miksi? Siksi, että oltuani kunnallisvaaliehdokkaana vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2012 olen aika monta kokemusta rikkaampi.
Mikäli olen ehdokkaana vielä vuoden 2016 kunnallivaaleissa, on erittäin todennäköistä, että nimeni kohdalla on taas tuo sit. = sitoutumaton merkintä käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti