Käsite sateentekijä on monivivahteinen. Ehkä yleisesti tunnetuin sateentekijä- sanan
merkitys liittyy siihen, että jollekin globaaliselle, kansalliselle, talousaluekohtaiselle,
kuntakohtaiselle, jopa henkilökohtaiselle ongelmalle toivotaan löytyvän ratkaisija,
sateentekijä.
Entisaikaan käsite on liittynyt uskonnollisiin menoihin tai pakanallisiin rituaaleihin,
poppamiesmäisiin irrotteluihin, jotka tuottivat tai olivat tuottamatta toivottuja tuloksia.
Konkreettisimmillaan toivottu tulos oli esimerkiksi kesäaikaan säähän liittyvänä, elämän
kuihduttavan kuivan jakson jälkeen todella toivottu, uuden kasvun käynnistävä ja virkistävä
sade. Siihen tarvittiin sateentekijää…
Sateentekijä käsitteeseen usein liitetään jokin lähes yliluonnollinen kyky, se liitetään
ihmemiehiin ja/tai – naisiin, jotka kykenevät löytämään käytännön ratkaisumallin
ongelmaan.
Monet globaalit ongelmat juuri tällä hetkellä kaipaavat kipeästi sateentekijöitä, oikeastaan rauhantekijöitä
Seurasin hetki siten Suomen TV 1:n A-studio-ohjelmaa. Ohjelmassa haastateltiin Ulkopoliittisen instituutin (UPI) ohjelmajohtajaa Mika Aaltolaa.
Hän analysoi mielestäni selkeästi, suorastaan kristallinkirkkaasti Ukrainan, lähinnä Itä-Ukrainan tilannetta ja nimenomaan murheellista, raukkamaista sivilikoneen alasampumista ohjuksella.
Hänen sanomansa oli yksiselitteinen: "Venäjä tuntuu ostavan aikaa, jottei totuus paljastuisi."
Jos näin on, niin tuohon ei ole syytä lisätä yhtään mitään. Totuus paljastunee huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, syksyllä, vuoden päästä - joka tapauksessa totuus tulee esiin, se ei kuulemma pala tulessakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti