Jälleenvalittu EU-parlamentaarikko, aina- ja sanavalmis Paavo Väyrynen ja minä olimme kokouksessa Hotelli Merihovissa Kemissä muutaman muun kokousedustajan kanssa.
Sikarinsavuisessa kokouskabinetissa käytiin läpi merkittäviä asioita ja päätökset tehtiin liikuttavan yksimielisyyden vallitessa.
Paavo Väyrynen antoi ymmärtää, että ei hän oikein tätä seutukunnan nykymenoa ymmärrä eikä hyväksy. Miten on mahdollista, että laajaa kuntaliitosta ei vieläkään saatu oli aikaan?
Kokouksen jälkeen minun oli lähdettävä pikapikaa lentokentälle ehtiäkseni Helsinkiin – mahdollisesti lähtevään – MayBe-lentokoneeseen. Helsingissä oli määrä pitää vielä samana päivänä toinen kokous, alkoi jo olla kiire. Pyysin tarjoilijaa tilaamaan välittömästi taksin.
Paavo Väyrynen halusi jäädä tervehtimään kannattajiaan, sillä saihan hän Kemistä aika kasan ääniä viimeksi
pidetyissä, mutta ei ilmeisesti viimeisissä EU-vaaleissa. Sanoi käväisevänsä myös Sisäsataman rantabulevardilla, joka on pistetty tosi upeaan kuntoon...
Sanoin hänelle:” Kyllä, kyllä, sitä kyllä kelpaa tulla naapurikunnastakin ihailemaan!
Menin hotellin alakertaan, jossa hotellin virkailija kysyi: ”Onko luottokorttia?” ”Ei ole, sillä maksan aina riihikuivalla rahalla!” sanoin hänelle yksiselitteisesti. Edellisessä järjestöelämässäni minulta olisi löytynyt niitä vinopino…
Menin ulos, jossa taksi jo odottikin oven edessä. Yllättäen minulta kysyttiin: ”Onko Herralla rahaa?” Ison tilataksin sisällä oli kolme hiukan epämääräisen näköistä, tumma-asuista, koppalakkista, tummanoloista, suomenkieltä hiukan oudolla painotuksella puhuvaa miestä, oikeastaan miehenroikaletta.
”Taksimatkaanko lentokentälle?” kysyin ihmetellen takaisin. ”Niin Herra, taksimatkaan lentokentälle!” sanoi yksi miehenroikaleista...
”Eiköhän minulla sen verran sentään!” sanoin lompsaani vilauttaen, jossa oli muutama satanen näitä nykyseteleitä, euroja.
Se oli virhe! Se oli todella paha virhe, jonka huomasin taksimatkaa maksaessani jonkin ajan päästä.
Ihmettelin hiukan, että taksikuskeja oli tyhjässä tilataksissa kaikkiaan kolme. Saavuimme ajoissa lentokentälle, jossa kone – ihme ja kumma – jo odottikin ja Kemiin tulijat odottelivat takseja.
Tiedustelin matkan hintaa, jolloin minulle sanottiin, että uuden EU-direktiivin mukaan varmuussyistä taksissa täytyy olla kolme kuljettajaa, joten siltä osin minun on maksettava myös kaikille kuljettajille palkka.
Ihmettelin kyllä uutta EU-direktiiviä, mutta en jäänyt siitä kinastelemaan. ”Mitä se matka uuden EU-direktiivin mukaisesti keskustasta lentokentälle sitten maksaa?” tiedustelin. ” Se tekee sataseitsemänkymmentä euroa (170€)!” sanoi yksi tummansävyisistä miehenroikaleista, ”taksikuskeista”.” Sataseitsemänkymmentä euroa (170€)! Ei helvetissä! Sillähän jo halpalentona lentää edestakaisin Kemi-Helsinki-Kemi! Tämähän on aivan tolkutonta!” suorastaan huusin tilataksin takapenkillä...
” Sataseitsemänkymmentä euroa (170€)! Kyllä! Uusi EU-direktiivi sen määrää! Me emme voi sille mitään! Olemme pahoillamme Herra!” sanoi yksi ”taksikuskeista”.
”Lisäksi kuka tahansa saa tulla ajelemaan taksia mihin maahan tahansa ja minkälaisella kalustolla tahansa!” toinen säesti. ”Hyvää lentomatkaa Herralle!” sanoi kolmas.
” Ei voi olla totta! Ei voi olla totta! Suomesta tulee korruptoitunut Takapajula tätä menoa!” voihkin, suorastaan raivosin noustessani kolmimiehityksellisestä EU-direktiivitilataksista...
_______________________________________________________________________
”Mitä sinä huudat keskellä yötä?” vaimoni kysyi ihmeissään minua herätellessään...
”Unta! Tämä olikin onneksi vain unta! Mikä helpotus!” sanoin unenpöperöissäni ja kerroin
”taksimatkani” aamukahvilla vaimolleni.
Vai oliko unta sittenkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti