Tuntemattomia mutta merkittäviä kemiläisiä

Kemi on nuori kaupunki, perustettu Sauvosaareen ja sen lähiympäristöön vuonna 1869 keisari, suurruhtinas Aleksanteri II:n määräyksestä Suomen ollessa Venäjän vallan alla.

Muistan tämän vuosiluvun aina käväistessäni silloin tällöin maalikylillä Helsingissä. Mikäli mahdollista käväisen mielelläni Senaatintorilla ihailemassa em. henkilön upeaa patsasta keskellä aukiota, jonka ympärillä on paljon suomalaista historiaa...

Todettakoon, että esimerkiksi Tornio on perustettu Suensaareen Kustaa II Aadolfin allekirjoittaman määräyskirjan perusteella jo vuonna 1621 siis pitkälti yli kaksisataa vuotta aikaisemmin...

Kemissä on ollut historiansa aikana muutamia ihmisiä, jotka omalla työpanoksellaan, aktiivisuudellaan ja oivalluksillaan ovat vaikuttaneet  talousalueellemme/seutukunnallemme kiistatta paljon.

He ovat usein ns. suurelle yleisölle täysin tuntemattomia, mutta kuitenkin merkittäviä kemiläisiä, joiden toiminnoista olisi syytä ottaa oppia – Suuria kemiläisiä...

Eräs heistä on ehdottomasti Pekka Petter Tuhkanen. Kuka ihmeen Tuhkanen, todennäköisesti moni lukijoista aivan aiheellisesti ihmettelee?

Ossi Hedmanìn kirjoittamassa Kemin historia-kirjan 1-osassa on tarina Pekka Petter Tuhkasesta, Laitakarin sahan työntekijästä.

Lainaan Ossi Hedmanín ansiokasta tekstiä:

”Pekka Tuhkanen uutterana, taitavana ja kykenevänä ihmisenä teki töitä Laitakarin sahamiljöössä edeten loppujen lopuksi kyseisen sahan inspehtooriksi, isännöitsijäksi eli sahan johtajaksi.

Hän toimi saarella sekä kaupungissa, Sauvosaaressa kauppiaana, jolle inhimillisyys luotonannossa ja luottamus sahatyöntekijöihin on tarinoiden mukaan ollut silmiinpistävää.

Pekka Tuhkanen osti Laitakarin höyrysahan perustajalta, oululaiselta Johan Gustav Bergbomilta Sauvosaaresta Kemin kaupungin tontin nro 1. Pekka Tuhkanen rakennutti em. tontille useita rakennuksia vuonna 1875...

Kyseinen Bergbom oli saanut kyseisen tontin Kemin kaupungilta yhden 1 markan muodollisella kauppahinnalla.

Pekka Tuhkanen osti kyseisen tontin itselleen kahdensadan markan kauppahinnalla, mutta se ei köyhää kirpaissut, sillä Pekka Tuhkanen oli siihen aikaan Kemin neljänneksi varakkain henkilö!”

Kyseinen paikka on Kemin kaupungin ehkä tunnetuimmassa korttelissa nro 107 ja se tunnetaan nykyisin Kemin Kaupungin edustustiloina ns. Jänkälänä.

Kyseinen tila on tällä hetkellä vuokrattuna yrittäjä, ravintolanpitäjä Kauko Hyväriselle, joka isännöi myös Kemin Puistopaviljonkia.

Oikeastaan kyseinen paikka olisi nimettävä tontin alkuperäisen rakentajan mukaisesti Tuhkaseksi.

Syy, miksi Pekka Tuhkasen tarina minua kiehtoo, on mm. siinä, että hän oli ilmeisesti toiminnoissaan aikaansa edellä, josta on osoituksena mm. hänen neuvottelemansa metsäkaupat Kemijärven Isokylän metsänomistajien kanssa.

Väitetään, että kyseinen metsäkauppa on silloisen Laitakarin sahan omistajan, Kemi Oy:n koko historian ajan ehdottomasti parhain metsäkauppa, metsäkauppa, jonka arvoa ei aluksi ymmärretty.

Toisaalta Pekka Tuhkanen kiinnostaa minua erityisesti siksi, että hän oli isoisäni, Aukusti Pyykön eno, siis äidin veli, joka todennäköisesti omalta osaltaan on oleellisesti vaikuttanut siihen, että isoisäni on aikanaan muuttanut Kainuusta, Kuhmon Lentiirasta Kemiin...

Minulle on tullut mielikuva Pekka Tuhkasesta hyvänä ihmisenä, yrityksensä ja elinyhteisönsä eteen tekevänä henkilönä.

Ne ovat mm. asioita, joita elämässä on syytä arvostaa ja pyrkiä itse toimimaan sen mukaisesti.

Toivon, että em. tyyppiset asiat ovat mahdollisimman monilla alueemme ihmisillä taustalla vaikuttamassa edelleenkin meidän kaikkien selviytymiseen täällä Perämeren pohjukassa.

Tuntemattomia mutta merkittäviä kemiläisiä on toki muitakin, mutta tässä eräs heistä Kemin kaupungin historian ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.