Alla oleva, ehkä pitkän- kukaties pitkästyttävänkin puoleinen teksti on sarjastamme jutustelua marketin kassajonossa:
En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi
jämäkän oloista, iäkkäänpuoleista miestä - taisivat olla vielä kuitenkin aktiivisesti työssäkäyviä
ammattimiehiä - keskusteli jokseenkin äänekkäästi työtoverinsa äkillisestä kuolemasta…
Jutustelun aikana vilahtelivat melkein kaikki urheilutermit, työtoveri oli ilmeisesti ollut aikanaan
ns. joka paikan höylä, ottanut osaa melkein kaikkeen, mitä maa päällään urheilukuvioissa
kantaa.
Asia, mikä nimenomaan minun kiinnostukseni, oikeastaan uteliaisuuteni herätti, oli toisen
jutustelijan sanat: ”Siinä meni mies seisovilta jaloiltaani! Ei olisi kyllä millään arvannut, että
Kake meistä ensimmäisenä lähtee. Mies terve kuin pukki!” sanoi myöhemmin Kalleksi
osoittautunut.
”Niin, oli se kova urheilumies! Jo aivan vaahtosammuttimen kokoisena nassikkana se kävi läpi
kaikki sarjakilpailut, kaikki lajit! Jaksoi poikasena vielä pelata jalka- ja pesäpalloa kesällä,
luistella ja pelata jääpalloa talvella. Hiihtokaan ei ollut vierasta ja innostuipa vielä ennen
armeijaa pelaamaan sarjatasolla jääkiekkoakin, vaikka ulkoilmakaukaloissa rämmittiinkin!
Armeijan jälkeen innostui armottomasti mutkamäestä, laskettelusta ja ehtipä myöhemmin
lumilaudan kanssa katkaista pariin kertaan jalkansakin. Kopsautti päänsäkin rinteeseen
syöksylaskussa ollen pari viikkoa tajuttomana. Oli jo melkein vihanneksena petissään!
Sanoi myöhemmin, että tulipa edes pari viikkoa kunnolla levätyksi. Mäkihyppyäkin ehti
harrastaa, mutta asia jäi, kun nuo kunnot mäet ovat niin kaukana. Tosin mäkihyppyhallia tuo
suunnitteli jo siihen aikaan luppoaikoinaan.” sanoin toinen keskustelijoista, Reksaksi
osoittautunut…
”Kyllä, kyllä, ei ollut myöhemminkään juuri lajia, johon Kake ei ottanut osaa. Oli kaikissa
tehtaan kilpailuissa aina mukana. Muut tahtoivat jo välistä tuskaantua, sillä lajissa kuin lajissa
hän oli aika ylivoimainen, muut lähtivätkin aina suosiolla tavoittelemaan toisesta sijasta
eteenpäin sijoituksia!” totesi Kalle.
”Laskuvarjohypyt, pyöräily, rullaluistelu, suunnistus, jousiammunta, soutukilpailut, uinti ja
hölkkä olivat Kakelle sopivia välipaloja, juoksipa hän muutaman maratoninkin siinä sivussa,
Rapakon takanakin jonkun citymaratonin. Nyrkkeilyä ja nykyaikaisia itämaisia
kamppailulajejakin hän harrasti hetken aikaa, mutta sanoi olevansa liian kärsimätön niihin.
Taisipa kori- ja lentopallo jäädä vähemmälle. Käsipalloa ja amerikkalaista jalkapalloahan näillä
kulmilla ei pelatakaan.” lisäsi Kalle.
”Viimeisin villitys tuo golf, ei alkuun Kakea oikein sytyttänyt. Sanoi sen olevan joutilaitten
puuhaa, mutta siihenkin innostui ja se otti koko miehen kerta laakista! Kaken vaimo sanoi
aivan viime aikoina, että eihän tuota näe enää kotona juuri ollenkaan, aina rangella. On
kuulemma saanut jo useamman ”hole in one”-lyönnin, mitä se nyt sitten lieneekään!” sanoi
Reksa ja lisäsi ”Oli se onni, että tuohon jäähalliin ei ainakaan vielä ole saatu curling-porukkaa
kasaan, sillä olisiko enää töihin ehtinyt.”
”Tiesitkö, että Kake kävi viime aikoina neljä kertaa viikossa kuntosalilla? Siinä kuule hiki lensi,
kun Kake pisti rautaa liikkeelle! Ei mies säästellyt itseään, oli nimittäin saanut päähänsä
kiivetä vielä Mont Everestin huipulle jossakin ökyporukassa. Piti olla timmikunnossa vielä
kuusikymppisenä, jonka hän olisi täyttänyt päivä jälkeen kuoleman.” Kalle totesi lisäten
”Tiesitkö, miten Kake loppujen lopuksi lähti – meni mies seisovilta jaloiltaan?”
”En tosiaankaan!” sanoi Reksa.
”Punttisalilla hirvittävän tiukan treenin ja rentouttavan suihkun jälkeen hän oli kyykistynyt seisaaltaan, ei ehtinyt istumaan kärsimätön kun oli, solmimaan kengännauhoja. Oli kuulemma
kuulunut voimakas naksahdus ja Kake oli lyyhistynyt maahan. Mitään ei ollut tehtävissä. Naks
ja Kake oli poistunut! Niin yksinkertaista se joskus on!
Tiedä sitten naksahtiko päässä vai räjähtikö pumppu, se selvinnee aikanaan?” sanoi Kalle…
”Niinpä, mennään me puolestaan naksauttelemaan noita hedelmäpelejä, jospa se ei niin
koville ottaisi!” sanoi Reksa miettiväisenä kuulemastaan.
Niin he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin
tungosta.
Uskotko tätä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti