"Turhanpäiväistä tarinaa!" saattaa ajatella kukaties muutama lukija minunkin kirjoittamista teksteistä. Em. mielipiteeseen heillä luonnollisesti on täysi oikeus.
Eilen kirjoitin tekstin Hätävarjelun liiottelua(ko), jota mielelläni jatkan. Otsikko voisi tänään olla myös: Ei kannata lähteä/mennä merta edemmäs kalaan...
Kävin tänään myös kalassa. Otin pakastimesta eilisen särjen kappaleet. Ajoin Hahtisaaresta Kojukallion ohi menevää väylää pitkin ja käännyin Ajokseen päin Kojukallion kohdalla ja hetken päästä Selkäsaaren pohjoista hiekkarantaa kohti. Ajoin suunnilleen väylän ja rannan kekivaiheille, johon ankkuroiduin.
Olin siis "keskellä ei mitään" eli en mennyt merta edemmäs kalaan. Olen aikaisemmin nähnyt kyseisessä paikassa kalastettavan, ongittavan, tuskin siellä ihan turhaan kukaan veneessä istuskelee...
Ilma oli kaunis ja ajattelin, että nyt ei kyllä kala, ahven ole syönnillä.
Tuskin olin saanut viritetyiksi pilkin ja kaksi jigionkea, niin johan alkoi tapahtua. Sain nostaa päntiönään merestä ahvenia, pääasiassa pieniä mutta joukkoon mahtui jonkin verran isojakin ahvenenköriläitä.
Tuttuun tyyliin iso lokki tuli norkoilemaan lähietäisyydelle makupaloja. Toteutin lokin toiveet pienillä ahvenilla lähtiessäni.
Valitettavasti ja/tai onneksi sulaneet särkisuikaleet loppuivat, ettei taas mennyt ryöstökalastuksen puolelle koko touhu. Sain ison ämpärillisen ahvenia, jotka kävin viemässä ystäväpariskunnalle soitettuani mereltä, onko heillä kalantarvetta.
Olivat kovin tyytyväisiä: Paistamiset ja kalakeiton valmistelut käynnistyivät välittömästi ahvenet vietyäni.
Niin - onneksi tällä kerralla katiskassa ei ollut kuin pieniä ahvenia, jotka päästin takaisin mereen kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti