Talossa täytyy olla isäntä, suvereeni isäntä...

Olen aikaisemmin useastikin todennut/kirjoittanut varsin yksiselitteisesti, että Urho Kekkosen jälkeen
meillä ei ole ollut kunnon presidenttiä. Tunnustan, että kaiholla muistelen aikoja, jolloin presidentit olivat vielä kekkosia.

Koivisto oli sympaattinen fundeeraaja, näyttää olevan vähin edelleenkin, puuttumalla asioihin, joista hänen kannattaisi olla hiljaa – no onneksi lööppilausunnot nykyaikana voi seuraavana päivänä unohtaa tai kääntää päälaelleen.

Ahtisaari oli nykytyyppisen äänestystavan lasselehtisen lanseeraama ja esiin tuoma totaalikupla, joka onneksi puhkesi nopeasti aikanaan. Hänen paikkansa tuntuu vakiintuneen myöhäisemmässä vaiheessa erilaisten kansainvälisten solmukohtien aukaisemisessa. En ole kovin vakuuttunut todellisista tuloksista... .

Halonen ilmeisesti muistetaan muutamien kymmenien vuosin päästä ainoastaan siitä, että hän oli Suomen ensimmäinen naispresidentti, joka omilla mieltymyksillään/suuntautumisillaan päästi näennäisen vapaamielisyyden tyrskyt valloilleen…

Nykyisestä presidentistämme, Sauli Niinistöstä saattaa vielä kehittyä todellinen valtiomies, alustavat elkeet, ennusteet ovat kohtalaisen hyvät. Hänellä on upeat ja monipuoliset taustat vaativaan tehtäväänsä. Toki hänellä on myös tuttua "sananpyörittämistä", varovaisuutta lausunnoissaan, joihin ei ainakaan ensi lukemalla/kuulemalla pääse oikein kunnolla kiinni.

Talossa täytyy olla isäntä, suvereeni isäntä. Toivon, että presidentti Sauli Niinistö lunastaa häneen asetetut toiveet.

Suvereeni isäntä täytyy olla myös yritysmaailmassa, Suomen huippuyrityksissä. 

Entisajan patruunat pitivät huolen omistaan. He olivat pääsääntöisesti kiistattomia, erittäin arvostettuja ja kunnioitettuja johtajia. Heidän sanansa lähenteli aika ajoin lain voimaa. Valtaa heillä oli ja sitä he käyttivät arkailematta, sumeilemattakin - toki virheitäkin tehden...

Varmaan Suomen yritysmaailmassa suvereenejä isäntiä on tälläkin hetkellä. Henkilöitä, jotka voivat tehdä lähitiiminsä tukemana itsenäisiä päätöksiä yrityksensä, yritysryppäänsä kehittämiseksi ja hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi.

Valitettavan usein on havaittavissa. että monet, ilmeisen kyvykkäät nykyjohtajat ovat joutuneet lähes kohtuuttomien taloudellisten realiteettien kuristusotteeseen.
"Tulos tai ulos"-sanonta on ollut viime vuosina murheellisen hallitseva Suomessakin. Tosin edellä mainittua tilannetta on mukavasti pehmentänyt hyvin aikanaan sovitut, muhkeat optiojärjestelyt ja ns. kultaiset kädenpuristukset. Heidän osaltaan turvaverkko on toiminut.

He ovat niitä mediassa esiintyviä henkilöitä, jotka joutuvat selittelemään menossa olevat yt- neuvottelut, irtisanomiset, yksikön, mahdollisesti kokonaisen tehtaan alasajon, jne. , näissä tapauksissa työntekijöiden ja toimihenkilöiden osalta turvaverkot ovat usein murheellisen repaleisia...