Runon ja laulun voimallinen sanoma

Eino Leinon Elegia – teksti, mutta myös sävel – merkitsevät monelle tuntemalleni ihmiselle erittäin paljon. Kukaties monet myös jollain tavoin salaisesti samaistuvat Eino Leinon elämään.

Suoraa nettilainausta:

Leino - oikealta nimeltään Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm - syntyi keskelle heleätä heinäkuuta 6.7.1878. Hänen lapsuudenkotinsa Hövelö sijaitsi Paltamon pitäjän Paltaniemen kylässä, lähellä Kajaania.

Leinon vanhemmat olivat komissionimaanmittari Anders (Antti) Lönnbohm ja Anna Emilia, omaa sukua Kyrenius. Eino kasvoi kymmenpäisen sisarussarjan kuopuksena. Poikia oli perheessä kaikkiaan seitsemän, tyttöjä kolme.

Veljeksistä Kasimir Leino oli jo Einon lapsuusaikaan runoilijan maineessa ja vanhin veli O.A.F. Lönnbohm kirjoitteli myös runoja, ei vailla lahjakkuutta hänkään. He suhtautuivat 3-vuotiaana lukemaan oppineen pikkuveljen luku- ja kirjoitusharrastuksiin alusta asti kannustavasti.

Leinon isä oli hylännyt hyvän suomalaisen Mustonen-nimensä ja ruotsintanut sen Lönnbohmiksi edetäkseen virkaurallaan. Leino alkoi myöhemmin käyttää suomalaista sukunimeä. Kasimir luovutti nimen pikkuveljelleen, kun tämä 12-vuotiaana oli kirjoittanut laajan runon Kajaanin linna. Runo painettiin myös lehteen 1890 ja siitä Leino katsoi runoilijantyönsä ja uransa alkaneen.

Leino tarkoittaa haikeaa, suruisaa, onnetonta.

Ja tämä nimi oli osin enne. Leinon isä kuoli pojan ollessa kymmenvuotias. Leino oli silloin jo opintiellä.

Isättömän pojan kirjeet äidille olivat liikuttavia ja vakavia. Leinosta tuli varhaisvanha, sellaiseksi hän itseään myös kutsui.

Leinolla oli ilmiömäinen muisti - hän oppi kuulemansa ja lukemansa kerralla, erityisesti vieraita kieliä. Jo viidentoista vanhana hän alkoi suomentaa Runebergia, Suomen silloista kansallisrunoilijaa ja Maamme-laulun kirjoittajaa niin hyvin, että ruotsinopettaja oli ihmeissään.

Kääntämisestä tuli Leinolle apuammatti, hän käänsi Danten Divina Commediankin, ja paljon saksalaista runoutta. Goethe oli hänen oppi-isänsä, Nietzschen ohella. Opettajat ennustivat Leinolle loistavaa virkauraa, mutta kun poika pääsi ylioppilaaksi, kuoli äitikin.

Yliopisto jäi. Orpo sai seistä omin jaloin ja oppia elämän lait. Ne hän myös oppi hämmästyttävän nopeasti, omaksi surukseen.

Esikoiskokoelma Maaliskuun lauluja ilmestyi 1896, ja siitä lähtien Leino kirjoitti ja julkaisi lähes 70 teosta ja muutoinkin elätti itsensä kynällään.

Hän oli nuorempana töissä vakituisesti ensin Päivälehden, sitten sen lakkauttamisen jälkeen Helsingin Sanomien palveluksessa teatterikriitikkona ja pakinoitsijana.

Leino kävi taisteluun juuri kynällään, hänen kohteenaan olivat oman maan taantumukselliset, aseenaan satiiri.

______________

Eino Leinon Elegia-teksti teksti on surumielistä, raadollista. Kirjoitan siitä – tavallisen pitkän johdattelun jälkeen – ensimmäisen säkeistön...

Myöhäisemmässä vaiheessa ehkä kaikki säkeistöt, sillä Elegia-teksti on yksinkertaisesti hyvää, suorastaan erinomaista.

Teksti sopii nykypäivään, antaa ajattelemisen aihetta.

Elegia

Haihtuvi nuoruus

niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat

lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan

tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo

rattoisa seura, ei viini.

 

Elegia-analyysiterveisin