Heräsin rauhallisesti noin kello seitsemän aikoihin. Oli kaunis kesäaamu ja lämmin, kukaties ihan helteinen päivä odotettavissa - hyvä niin.
Radiosta alkoi uutislähetys.
Radiouutisista kuulin, että YK:n uusi pääsihteeri Ban Ki
Moon oli antanut lausuntojaan maailman ja nimenomaan Lähi-Idän tilanteesta. YK:n pääsihteeri on myöntänyt, että hänen virkakautensa alkua ovat varjostaneet monet
kriisit ympäri maailman.
Hänen tavoitteena on Lähi-Idän matkallaan keskustella sekä Israelin että palestiinalaisten johtajien kanssa, jotta kriisitilanne rauhoittuisi - asiassa ei ole mitään uutta.
Kuulin myös, että EU:n edustajat yrittävät omalta osaltaan ratkaista Itä-Ukrainan ongelmavyyhtiä - asiassa ei ole mitään uutta.
Kuulin myös, että Norja on varautunut tiukkoihin turvatoimiin terroriuhan vuoksi - asiassa ei ole mitään uutta.
Kuulin myös, että muutama autopommi oli taas räjähtänyt maailman tämänhetkisissä kriisikohteissa - asiassa ei mitään uutta.
Jäin mietiskelemään aamukahvia juodessani, eikö maailmalla
vallitsevaan vihanpitoon tule koskaan loppua.
Todennäköisesti ei perinteisin konstein, koska vihanpitoa on
jatkunut nykyisellään jo sukupolvien ajan. Käyttäytymismallit on saatu
äidinmaidon mukana kaikissa, missä tahansa maailmalla vellovissa kriiseissä.
Tuli mieleen utopistinen ajatus, että kuulisi edes kerran radiouutiset, jossa maailmalta
kuuluu pelkkää hyvää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti