Niin kuin varmaan lukijana olet todennut, blogitekstiaiheeni liikkuvat lähes maan ja taivaan välillä. Niin on varmaan jatkossakin, sillä tämä on edelleen tämäntyyppisen kirjoittamisen harjoittelua.
Luonnollisesti väliin tulee kirjoitetuksi erittäin ajankohtaista tekstiä esim. tähän tapaan:
Kävin hetki sitten lapioimassa tontin kulmalta, perunapenkkien ja raparperikasvuston kupeesta kastematoja.
Vaikka on ollut mukavan helteistä ja kuivaa, onnistuin löytämään jonkin verran matoja. Sen verran, että huomenna aamutuimaan eli jotakuinkin "jälkeen sianpieremän" lähden Hahtisaaresta pulpettiveneellä ajelemaan Kojukallion pienen karikon/ahvenruohikon kupeeseen ongelle. Tavoitteena on olla iskupaikalla jo noin kuuden-seitsemän pinnassa.
Tällä kerralla minulla on kaksi pitkää jigivapaa. Todennäköisesti en viitsi lähteä hakemaan Selkäsaaren varastosta pilkkejä. Ne ovat lähes takuuvarmoja ahvenenpyynnissä.
Toivon saavani heti kalastusrupeaman aluksi särjen, jonka voin suolistaa/suomustaa ja leikata siivuiksi ahvenensyötiksi. Edesmenneen kalakaverini sanoja lainatakseni, särkiviipaleeseen iskee iso ahven kuin houkka, jos se on yleensä syönnillään. Jos en särkeä onnistu narraamaan, on tyydyttävä matoihin.
Hätätilassa voi toki yrittää pienen ahvenen viipaloimista "syötiksi"...
Tavoitteena on istuskella ongella pari-kolme tuntia. Sen ainakin olen vuosikymmenien kalastusistumisilla oppinut, että kala saadaan, sitä ei oteta.
Toki varmuuden vuoksi Kojukallion kupeessa meillä on kaksi katiskaa, jotka on myös koettava aamusella pois lähtiessäni.
En yleensä katsele kalakalentereita. Todennäköisesti huomenna aamulla on aivan liian kaunis ilma kalastukseen, onkimiseen. Saapa nähdä, miten äijän käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti