Alla oleva on eräs lukuisista vanhoista teksteistäni, jota itsekin silloin tällöin lueskelen. Olen jossakin määrin tykästynyt mm. tähän, omaan tekstiini, näinkin voi joskus käydä.
Otsikon voi ilmaista myös kauan sitten, nykypäivänä, kaukana tulevaisuudessa...
Kuuntelin radiota ja luin kirjaa.
Radiosta kuului taustalla hetken aikaa Erkka Edu Kettusen sävelmä ”Elämä jatkuu”, yritin keskittyä lukemaani, en oikein hetkeen onnistunut siinä, koska ajatukseni harhailivat em. sävelmän sanoituksessa.
Kappaleen loputtua lueskelin pikalukuna amerikansuomalaisten elämää kuvaavan historiallisen romaanin 1800-luvulta näihin päiviin, josta spontaanireaktio tämän artikkelin kirjoittamiseen.
Rapakon takana ilmestyi aikanaan monia pieniä sanomalehtiä, jotka pyrkivät pitämään siellä olevat siirtolaiset ajan tasalla Suomen tapahtumista ja välittämään tietoja omaan kansalliseen ryhmään kuuluneiden siirtolaisten vaiheista.
Näistä kertoivat sekä etusivun uutiset että sisä- ja takasivujen kansankirjeet, jotka 1800-luvulla alkoivat usein tähän tapaan:
Nyt otan ruostuneen kynän ja kylmettyneen mustepulloni ja pyydän sijaa... näille wähä arwoisille ja yksitoikkoisille riweille, waikka tieto warastoni on wähä arvoiset, waan parempi wähäki kuin ei ollenkaan.
Edellä mainittu käsite kansankirje oli ilmeisesti nykypäivän Pohjoista puhetta -, Mun mielestä-, Muuten-, Mielipide-, jne. palstojen vastine, joille kuka tahansa saa purkaa kirjallisesti tuntojaan jotakuinkin mistä tahansa asiasta ja kirjoittajan ajatuksia aina silloin tällöin julkaistaankin.
Tällä hetkellä eli 2000-luvun alkupuolella tekstit syntyvät aika lailla teknisesti toisella tavalla kuin edellä. Suurin osa ilmeisesti jo tietotekniikan avustuksella ja käytettävä kieli on sanavarastoltaan monipuolisempaa kuin kauan sitten.
Entä tekstit vaikkapa sadan vuoden päästä? Onko sitä edes syytä miettiä? Ehkä ei, mutta...
Asiat, nimenomaan ihmisiä koskevat asiat, ovat kuitenkin ilmeisesti vuosisadasta toiseen samanlaisia.
Päällimmäisenä varmaan senkin aikaisissa kansankirjeissä, olivatpa ne teknisesti minkä muotoisia tahansa, huoli ja murhe jokapäiväisessä, arkisessa elämässä selviämisestä ja lähimmäisten tunnoista...
Nykyajan kansankirjeterveisin blogikirjoituksena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti