Numero uno...

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Minua on jo kauan sitten psyykattu avaamaan oma blogipalsta ja kirjoittamaan blogikirjoituksia.
Miksi?
Siksi, että olen vuosien saatossa valitellut, että tekstini eivät läheskään aina läpäise eri lehtien yleisönosastojen julkaisemiskynnystä. Osan mm. em. julkaisemattomista teksteistäni olen siirtänyt korisivuilleni, jotka ovat Kemin kaupungin kotisivujen alla...

Helpoimmin aikaisempiin ajatuksiini pääsee kiinni Googlaamalla nimellä Aki Pyykkö. Sieltä löytyy asiaa minun taustoistani ja aikaisemmista ajatuksistani vähintäänkin siteeksi.

Tämän tyyppinen blogikirjoittaminen on minulle siis aivan uusi asia, onko se "minun juttuni", se selvinnee myöhäisemmässä vaiheessa.

Tämä päivä on ollut mielenkiintoinen. Asiaan liittyvänä kirjoitan pienen "aasinsillan".

Olen ollut tähänastisen elämäni aikana rakentamassa/rakennuttamassa kaiken kaikkiaan kahdeksaa rakennusta. Yksi edellä mainituista on iso rivitalo ja kaksi rakennuksen pohjia. Viisi rakennuksista on tällä hetkellä käytännössä perheemme käytössä. Rakentaminen/rakennuttaminen on vaikea laji, johon liittyy paljon epävarmuustekijöitä - pieniä ja suuria..

Materiaalit ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana valtavasti. On syntynyt eräänlaisia hektisiä täsmämateriaaleja, joita on maallikon vaikea hallita.

Tänään - tiistaina 01.07.2014 - törmäsin taas mm. edellä mainittuun.

Olen alkukesästä maalannut 1980-luvun puolessa välissä rakennetun varastorakennuksemme räystäät, osittain räystäänaluset, kaksi seinää, ikkunanpuitteet, pellit ja tavoitteena oli juuri tänään lähinaapurini avustuksella käsitellä sokkeli/"kivijalka"...

Olin jemmannut edellisestä rakentamisprojektista jauhemaista sokkelintasoitetta. Säkkiä (25 kg) olen säilytettänyt varastossa kuivassa, lämpimässä ja avaamattomana.

Pienen koe-erän sekoituksen ja levityksen jälkeen kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. Seos ei tarttunut kunnolla kiinni. Kuivuttuaan kiviaines jotakuinkin rapisi sokkelinjuureen...

Työ keskeytettiin. Säkin kylkeen kirjoitettua tekstiä luettuamme totesimme, että "parasta ennen/viimeinen käyttöpäivä" oli auttamattomasti ohitettu. Tekstin mukaan tasoitusjauhe pitäisi käyttää valmistushetkestä noin 12 kuukauden kuluessa.

Kiviainepohjainen jauhe vanhenee! Kyllä ovat taitavia nuo sideainekauppiaat/-sekoittajat! Aineiden potku loppuu alta aikayksikön...

Minulle tuli rautakauppaan lähtö. Uusi säkki on nyt odottamassa "korkkaamista". Säkistä jäänee näillä näkymin käyttämättä noin 4/5 mutta kauppa se on, joka kannattaa - takuuvarmasti.

Arvelen, että joku rikkiviisas lukija antaa minulle ystävällisen pikapalautteen: "Luehan säkin kyljessä olevat tekstit seuraavalla kerralla tarkemmin." Niinpä!