Tapahtumat Venetsian Pyhän Markuksen torilla heinäkuussa 2003

Hetki sitten aamukahvia juodessani aamuvarjoisella terassillamme kävi mielessä ikumuistoiset tapahtumat Venetsian Pyhän Markuksen torilla heinäkuussa 2003.

Olemme olleet Inter Rail-matkalla kolme kertaa: Vuonna 2000 Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa, vuonna 2002 eri puolilla Eurooppaa, pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 Italiassa. Kaikki mukavia mutta rankkoja matkoja, joita on mukava silloin tällöin muistella varsinkin matkakuvia selaillessa.

Erityisesti tapahtumat Italiassa, Venetsian Pyhän Markuksen torilla ovat jääneet mieleen.

Savuimme reppuinemme torille vaimoni ostettua läheisestä pikkukaupasta evästä: tuoretta leipää, kinkkua, juustoa, hedelmiä, jne. ja kyytipojaksi viintä. Vettä täytyi olla koko ajan mukana, sillä silloinkin oli hellettä. Taisipa mittari näyttää yli 30 astetta Celsiusta...

Saavuimme täpötäydelle torille ja hakeuduimme perimmäiseen päätyyn, joka oli sillä hetkellä varjossa. Löysimme sopivan kokoisen tyhjän tilan portaikkossa ja levitimme ns. avaruuspeiton allemme. Aloitimme aterioinnin - oli todella mukavan rento olo.

Kuinka ollakaan eräs pulu, kyyhkynen, joita torilla on varmaan tuhansia, kaarsi komeasti yläpuoleltamme ja paskansi oikeaan kengänkärkeeni! "Mitä helvettiä!" taisin tuhahtaa ja pyyhin jätökset pois. Todennäköisyys em. tyyppiselle tapahtumalle on torilla kohtaisen suuri mutta...
Hetken päästä - todennäköisesti toinen pulu - kaarsi ja paskansi vasemman kengänkärkeni päälle. "Ei voi olla totta, tämä on jo liikaa!" taisin parahtaa ja pyyhin taas jätökset pois.

Kaikesta huolimatta meillä oli mukavan rauhallinen ateriointihetki varjossa avaruuspeiton päällä. Nautimme olostamme täysin siemauksin.

Pois lähtiessämme ihailimme torin reunan upeita kauppoja, teimme eräänlaisen näyteikkunakävelyn.

Silloin kiinnitin huomiota, että aurinkoiselle puolelle, ulkoilmakahvilan reunaan oli iso orkesteri virittelemässä musiikkitapahtumaa turistien iloksi. Korokkeella mukavasti nähtävillä/kuultavilla.

Kahvila oli ilmeisesti vasta sille päivälle avattu, koska siellä ei ollut kuin muutama asiakas, paikkoja oli varmaan satoja.

"Eiköhän mennä juomaan hyvän aterian päälle kahvit tuonne aurinkoon ja kuuntelemaan musiikkia!" totesin vaimolleni, joka hiukan ihmetteli epätavallista, poikkeavaa ja yllättävää ehdotustani. Tunnustan, että kahvilapalvelujen käyttö ei ole minun vahvimpia käyttäytymismalleja.
Taisipa vaimoni todeta: "Mahtaa tuolla olla kahvi kallistakin, tyypillinen turistihoukutin kun on kysymyksessä." Luonnollisesti meillä molemmilla kävi mielessämyös tiukka Inter Rail-budjettimmekin.

Menimme ulkoilmakahvilaan - onneksi näin...

Riisuimme reppumme, istuimme erääseen siistiin pöytään ja kohta paikalle saapui miestarjoilija, jolta tilasimme kahviannoksen. Tarjoilija toi kahviannospannun ja asetteli kupit pöytään. Kaadoimme ensimmäiset kupilliset. Kyllä kahvi maistui lähes taivaallisen hyvältä...

Sanoin vaimolleni: "Uskotko, että jos ajattelemme yhdessä vahvasti jotain kappaletta, biisiä, niin tuo orkesteri soittaa sen seuraavana." Keskityimme asiaan. Taisinpa pistää silmät kiinni ajattelussani. "Mitä kappaletta ajattelit?" kysyin. "Besame mucho!" totesi vaimoni. "Niin minäkin ja ..." sanoin.

Orkesteri soitti seuraavana kappaleen, suoraisen globaaliklassikon Besame muchon.

Suorastaan kuulen monen lukijan, skeptikon tupisevan: "Totta kai jokainen maailman orkesteri soittaa sessionsa aikana kerran tai kaksi kertaa kyseisen kappaleen! Silkkaa sattumaa! Hölynpölyä! Hörönlöröä!"

Niin tai näin, kävin jututtamassa orkesterin jäseniä, kerroin ketä ja mistä olemme ja millä reissulla olemme.
Kerroin heille tapahtumasta.
Vaihdoimme muutaman sanan telepatiasta. Samalla käytin tilaisuutta hyväkseni ja toivotin heidät tervetulleisi Suomeen Kemin seuraavaan Lumilinnaan.

Kahviannoksemme maksoi 26,50 euroa, laskussa oli 8,00 euron musiikki-/orkesterilisä. Emme ole koskaan juoneet niin kalliita kaveja! Mutta kyllä se oli hintansa väärti!

Jatkoimme matkaa illalla. Entä mitä tapahtui muutaman päivän päästä Milanossa, kuuluisalla Duomon aukiolla, se on asia erikseen...

Todettakoon, että olin matkamme jälkeen sähköpostin välityksellä yhteydessä em. tapahtumasta kukaties tälläkin hetkellä Lontoon pohjoispuolella, Hamsteadissa asuvaan maailmanälykköön, Rupert Sheldrakeen.

Hän tai ainakin hänen toimistonsa oli asiasta kiinnostunut. Sain kohteliaan, myötäsukaisen palautteen, vastauksen esittämääni asiaan.