Toisin sanoen miten?
Paikallisen liikkeen kanssa on sovittu alustavasti aika, jolloin asentaja tulee meille tekemään asennustyön Pikkupuolelle, piharakennukseemme. Kyseessä on Biolanin kuivakäymälän asennus, joka vaatii mm. kahden reiän tekemisen omakotitalon eristystasoiseen seinään. Ulkopinta on hyvin poltettua, vanhaa, lähes keraamista tiiltä...
Prosessi eteni seuraavasti:
Tiedustelin puhelimitse asentajalta keskiviikkona 09.03.2016 noin klo 10 : "Milloin tulet paikalle, jotta olen varmasti kotosalla?" "Tulen kahdentoista seutuvilla." sain vastauksen...
"Hyvä niin, ehdin käväistä vaimoni kanssa kaupungilla kaupoilla. Tulehan sitten." totesin hänelle vastauksena...
Kysymys kuuluu: Milloin em. henkilö tuli tässä tapauksessa loppujen lopuksi paikalle...
Annan pienen vinkin: Eläkeläisillä väitetään olevan aikaa. Niin asia varmaan pääsääntöisesti onkin, myös minun tapauksessani.
Usein varsinkin nuoret ajatelevat, että välttämättä sovituilla ajoilla ei ole niin väliä mutta ...
Odottavan aika eläkeläisilläkin on pitkä, kukaties pitempi kuin työssäkäyvillä.
Miksi?
Siksi, että he todennäköisesti ovat tottuneet siihen, että aikatauluista pidetään säntillisesti kiinni. Heistä suurin osa on niin sanottuja vanhan kansan ihmisiä tarkkoine aikatauluineen.
Tunnustan - tässä ja nyt - julkisesti itse kuuluvani em. joukkoon.
Niin edelliseen liittyvänä tein - "odotteluun jo hiukan kyllästyneenä" - välisoittotiedustelun x tunnin kuluttua. Sain vastauksen:"Olen kohta tulossa. Haen vielä asennettavat tarvikkeet kaupasta."
Hän saapui paikalle x tunnin ja y minuutin kuluttua.
Hän kantoi tarvikkeet Pikkupuolemme asennuspaikalle, avitin häntä hiukkasen. Havaitsin, että asennettavat romppeet olivat pakettiauton perällä aika huolimattomasti, iso laatikko reuhotti kyljellään, osa tavaroista ulkona. Pytyn kannen muoviset kannattimet olivat poikki. Ne on uusittava.
Asennuspaikalla hän tutkiskeli kanssani tilannetta. Hetken kuluttua hän totesi lähtevänsä hakemaan työkaluja tallilta.
Jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin, touhusi jotakin ja tuli kohta sanomaan minulle päärakennukseen, että hänellä ei ole riittävän pitkää poranterää.
Hän sanoi tulevansa huomenna aamulla paikalle klo 08.30. "Asia ok! Jatketaan huomenna." sanoin hänelle...
Mietiskelin vanhaa suomalaista sanontaa illankähmeessä tykönäni: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...
Mitä seuraavana päivänä eli torstaina 10.03.2016 tapahtui?
Kävin aamulla avaamassa Pikkupuolen ulko-oven valmiiksi hyvissä ajoin omien aamutoimieni jälkeen.
Asentaja saapui tällä kerralla etuajassa paikalle heti vartin yli kahdeksan ja hänellä oli vänkäri, apumies mukana. Työn ääniä alkoi kuulua - hyvä niin.
Käväisin kolmen vartin kuluttua vilkaisemassa työn edistymistä. Reiät olivat seinässä ja ilmaputken pää sojotti jo yläreiästä ulkona.
Ilmaputkea piti lyhentää, kävin hakemassa nuorille miehille autotallista pistosahan lainaksi katkaisua varten.
Tiedustelin: "Tuleeko putkien ympärille kaulukset, jotta reikäporauksen jäljet siistiytyvät?" "Ei tule, ei sellaisia meillä eikä kaupassakaan ole." sain vastaukseksi. Täytyypä asia vielä tarkistaa kaupasta, löytyisikö siihen jokin käytännöllinen ratkaisu.
Putkien ja seinän litoskohtaan laiteteaan polyuretaania, sain kuulla.
Putki lyheni ja pätkää käytettiin sisällä hyödyksi. Ulos täytyi heidän hakea vielä yksi 90 asteen mutka kaupasta...
Tulin päärakennukseen sisälle. Kohta asentaja koputteli takkahuoneen ovella: "Tuletko vilkaisemaan, me lähdemme hakemaan vielä tallilta uretaanipyssyn." hän kertoili.
Lähdin käväisemään Pikkupulella ja esitin muutamin tarkentavan kysymyksen. Nuoretmiehet lähtivät hakemaan em. työvälinettä ja tulivat kohta takaisin.
Tiedustelin:"Missä ulos tuleva suodossäiliö mahtaa olla?" Hän sanoi, että sitä ei ollut paketissa. Kerroin, että Selkäsaareen asensimme muutama vuosi sitten Biolanin ison kuivakäymälän.
Siinä on vasittu suodossäiliö, joka minun mielestäni tämänkin tuotteen kuvissa on esillä.
Kerroin ottavani tarjouksen tehneeseen myyjään yhteyttä. Totta kai tilatessani olen ollut siinä uskossa, että kaikki osat kuuluvat tarjoukseen ja ovat matkassa. On oltava...
Työsuorituksessa kului aikaa kaiken kaikkiaan x tuntia noin puolet siitä, mitä oli myyjän tarjousarviossa. Jonkinasteiseen edestakaiseen huviajeluun meni aika tovi, toinen mokoma...
Olen informoinut tarjouksen tehnyttä myyjää asiasta. Mielestäni ei liikkeenkään ole syytä maksaa huviajalusta, vaikka lasku kaatuukin viime kädessä asiakkaan maksettavaksi.
Olen keskustellut asiasta asentajan kanssa puhelimitse. Näkemyksemme prosessin kulusta ovat erilaiset...
Tämän tyyppisissä asioissa asiakas yleensä tekee omat johtopäätöksensä. Niin teen minäkin...
Käy mielessä ainakin kaksi sanontaa: Hullu ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa.
Toisaalta väitetään: Asiakas on aina oikeassa...
Asennustyö tuli loppujen lopuksi asiallisesti tehdyksi - hyvä niin. Talon ulkopuolelta porausjättet on siistitty. Käväisen kohta vaimoni kanssa hiukan siistimässä asennusjälkiä sisältä.
Mietiskelin toistamiseen vanhaa suomalaista sanontaa: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...
Löytyikö mm. edellä mainittu suodossäiliö. Pytyn kannen muovikannattimet on kuulemma tilattu ja ne ovat tulleet. Kävin pistämässä ne paikoilleen. Kuorikkeet on myös säiliöissä.
Kunhan suodossäiliö tulee, kuivakäymälä on koekäyttöä vaille valmis.
Asia erikseen, oliko tästä syytä/mitään järkeä näin pitkää tekstiä kirjoittaa - mene ja tiedä, todennäköisesti ei mutta onhan tätä vanhana mukava/ikävä muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti