Tämä on mielenkiintoista! Tämä on mielestäni lähes sama asia, kun usein esitetään, että mikä tahansa asia täytyy sopia yhdelle A4-arkille...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Teoria: Maailman kaikki asiat voi selittää 65 sanalla – näin teorialla avataan Suomen politiikkaa
Tutkijan mukaan poliitikot selittävät vaikeita termejään monesti muilla vaikeilla sanoilla, jolloin päädytään kehämäärittelyyn.
JUHANI NIIRANEN / HS
Kaikki abstraktitkin asiat, kuten kilpailukykysopimus ja muut suomalaisten poliitikkojen käyttämät termit, voidaan minikieliteorian perusteella selittää noin 65 sanalla.
Kielitieteellinen Natural Semantic Metalanguage -teoria perustuu siihen, että kaikissa kielissä on yhteinen ydin. Alkusanojen avulla kaikesta pitäisi saada globaalisti ymmärrettävää.
Suomessa teoriaan perehtyneet puhekouluttaja Juhana Torkki ja kielentutkija Ulla Vanhatalo ovat perustaneet teorian avaamiseksi suomenkieliset nettisivut. Vanhatalo on väitellyt tohtoriksi synonymiasta ja tehnyt tutkimusta minikieliteoriasta Australiassa. Nyt hän kehittää menetelmää yleistajuiseksi.
”On selvää, että esimerkiksi politiikassa käytetään vaikeita sanoja. Asiat ovat monimutkaisia, ja se heijastuu sanoihin. Ongelma on, ettei merkityksiä pureta auki”, Vanhatalo selittää.
Hänen mukaansa poliitikot selittävät termejään monesti muilla vaikeilla sanoilla, jolloin päädytään kehämäärittelyyn.
”Tulkinnat ovat mielivaltaisia, koska kukaan ei tiedä, mitä ajetaan takaa.”
Politiikassa ei usein voida hyväksyä toisen osapuolen sanaa, vaan keksitään oma vastasana.
Alkusanoilla päästään asioiden juurille, mutta se edellyttää, että todella halutaan ymmärtää myös toisen näkemystä.
Alkusanoilla päästään asioiden juurille, mutta se edellyttää, että todella halutaan ymmärtää myös toisen näkemystä.
”Kielen tarkoitus on kommunikointi, mutta ehkä vielä merkittävämpi ominaisuus on, että sillä pystytään peittämään todellisia ajatuksia, tunteita ja haluja. Pyörittely voi olla hauskaa ja näppärää, mutta se ei vie asioita eteenpäin”, Vanhatalo summaa.
Miten menetelmällä sitten voisi selittää suomalaista poliittista keskustelua? Ohessa Torkki ja Vanhatalo purkavat käsitettä kilpailukykysopimus ja siihen liittyviä termejä 65 sanan kielelle.
Kilpailukyky: Suomi haluaa olla parempi kuin muut. Jos nyt teemme enemmän työtä eli sitä, mitä muut haluavat, jonkin ajan kuluttua voimme tehdä enemmän sitä, mitä itse haluamme.
Sopimus: Nyt kaikki voivat sanoa, miten haluavat, että tämä tehdään. Jokainen sanoo, mitä tekee, että tämä tapahtuu.
Kun yhdyssana on purettu kahteen osaan, näyttää vielä siltä, että kaikki osapuolet ovat asiasta samaa mieltä.
Mutta suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tuntuu vallitsevan syvä epäluottamus.
”Usein epäluottamuksen ydin on, että kumpikin osapuoli ajattelee, että toinen ei ymmärrä jotakin. Nämä rakenteet voidaan avata alkusanakielen avulla”, Vanhatalo ja Torkki selittävät.
He ehdottavat, miten osapuolet voisivat purkaa ajatuksensa alkusanoiksi:
Ay-väki ajattelee: Hallitus ei tiedä, että monilla ihmisillä on jo nyt hyvin vähän hyviä asioita. Jos heillä on vielä vähemmän, he eivät voi elää niin kuin ihminen elää.
Hallitus ajattelee: Ay-väki ei tiedä, että jos teemme niin kuin he haluavat, ehkä vähän ajan päästä tuntuu hyvältä mutta pidemmän ajan kuluttua kaikille käy todella huonosti.
Entä miksi hallitus puhuu sopimuksista, oppositio pakkolaeista?
Ehkä oppositio kokee hallituksen sanovan: Jos kaikki eivät sano, mitä haluavat tehdä, niin me sanomme, mitä tehdään, emmekä enää tahdo kuulla mitä te sanotte. Sen jälkeen voitte ajatella mitä haluatte.
”Pitäisikö sipilät, lylyt ja selinit sulkea vielä kerran neuvotteluhuoneeseen – niin että kaikkien pitäisi kertoa tavoitteensa 65 sanan kielellä”, Juhana Torkki ehdottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti