Tavarasta luopumisen tuska - se on kerta kaikkiaan rankkaa...

Olen näistä erilaisista luopumisasioista kirjoittanut aikaisemmin kolme tekstiä. Kaikissa olen tuonut esiin myös henkilökohtaisen tavarasta luopumisen tuska-elementin. Välillä tuntuu aivan käsittämättömältä, miten se on niin kerta kaikkiaan rankkaa.

Hetki sitten syvennyin sitä miettimään ja minule tuli selkeästi eräänlainen ahaa-elämys.

Siksi tavarasta luopumisen tuska on niin rankkaa, kun aivan jokaiseen esineeseen liittyy niin paljon erilaisia muistoja, joita edes aivan lähelläkään elämänpiirissä olevat ihmiset eivät välttämättä tiedä. 

Toisaalta myös siksi, että jokainen esine on ollut aikanaan taloudellinen panostus. Esineen ostamiseen tarvittu rahamäärä - pieni tai suuri - on täytynyt ansaita.
Usein kovalla työllä, mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Lahjoituksena en ainakaan itse ole saanut oikeastaan mitään, kaikesta on aina täytynyt maksaa, usein viimeisen tapin takaa...

Otan yhden esimerkin.

Tutkin hetki sitten kierrätykseen > käytännössä roskiin lähtevää Philipshave- parranajokonetta.

Muistan kuin eilisen päivän em. laitteen ostotapahtuman. Ostin sen itselleni joululahjaksi Tampereella 1970-luvun alkupuolella silloista vuokra-asuntoamme vastapäätä sijainneesta kodinkoneliikkeestä.
Ostin sen, koska edellinen, paristokäyttöinen parranajokone "veteli viimeisiään" = oli tullut elinkaaren päähän.

Ostokseni oli "viimeistä huutoa", sähkökäyttöinen, verkkokäyttöinen laite, koska siinä oli myös hiustenleikkuuseen soveltuva terä, jonka sai tarvittaessa esiin napin painalluksella.

Kokeilin uteliaisuuttani em. laitteen tämänhetkistä kuntoa. Kyllä se kitkutellen käy mutta...

Minulla on ollut kokoparta 1970-luvun puolestavälistä asti. Päädyin aikanaan kokopartaratkaisuun puhtaasti mukavuussyistä. Se on helppohoitoinen. Toki silloin tällöin leikkaan/leikkautan sen lähes sänkiasteelle.
Viime vuosina minulla on ollut erinomainen mahdollisuus käydä hoidattamassa hiuksiani ja partaani Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä Kemissä mallin ominaisuudessa. Hiukset ja parta leikataan klassisen tyylin mukaisesti. Harmaa lookki sopii asiaan erinomaisesti - kuulemma...

En välttämättä tarvitse parranajokonetta. Tosin sellainen minulla on, merkki on Braun ja se on sekä verkkovirta- että akkukäyttöinen. Ihan nykyaikainen laite, jossa on myös rajojen siisitimen liittyvä "viritys". En ole muistaakseni käyttänyt sitä koskaan.

Tuosta vanhasta Philipshavesta joku näppärä mekaanikonalku saattaisi saada "soivan pelin" puhdistamalla ja hiukan virittelemällä sitä. Mahdollisesti osien löytyminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia.

Maailma on nykyisin kertakäyttöhenkistä - valitettavasti... 

Liitän siteeksi pätkän asiantuntijatekstiä vanhasta artikkelistani:

Tutkija: Tavaroista luopuminen on ihmisen luontoa vastaan

Tavaroista tietoisesti luopuminen on ihmiselle melko tuore ajatus. Ihminen on elänyt nykyisen kaltaisessa kulutuksen täyteisessä ympäristössä vain 50–200 vuotta, eivätkä aivomme ole biologisesti muuttuneet kivikaudesta.

– Olemme kehittyneet aivan toisenlaiseen ympäristöön. 50 000 vuotta sitten savannilla oli edullista hamstrata kaikki saatavilla ole, kertoo tohtorikoulutettava Samuel Piha Turun kauppakorkeakoulusta. Hän tutkii evoluutiopsykologiaa ja kuluttajakäyttäytymistä.

Tavarasta on vaikea luopua, koska ihmisellä on perimässä tappiokammo. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.

– Menettäminen vaikuttaa ihmiseen voimakkaammin kuin asioiden saaminen.

Piha näkee, että ihminen on tehnyt yhteiskunnastakin sellaisen, että tavaran hankkimisesta ja kuluttamisesta on tehty helpompaa kuin siitä eroon pääsemisestä.

Kun ihminen tietoisesti haluaa eroon resursseista, tässä tapauksessa esineistä, hän toimii luontoaan vastaan.

– Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky nousta eläimellisten viettiensä yläpuolelle. Se vaatii tietoisia ponnisteluja.