Käväisin pitkästä aikaa vilkaisemassa Ilta-Sanomien analyysiä kykypuolue-Kokoomuksesta.
Näyttää siltä, että Suomessa kuohahtelee vuorotellen eri puolueissa. Tällä kerralla ns. hyvien aikojen puolue Kokoomuksessa.
Vaikeiden aikojen puolueita ei taida Suomessa löytyä luonnostaan, vaan puolueiden on yksinkertaisesti mukauduttava tarpeellisiin, vaikeisiin päätöksiin. Nykyisten hallituspuolueiden on yksinkertaisesti pakko edetä hallitusohjelman mukaisesti, muutoin olemme lähivuosina niin upottavassa suossa, että siitä on erittäin vaikea nousta...
Työmarkkinaneuvottelut ovat erittäin ratkaisevassa asemassa yhteiskuntarauhan ja luottamuksen säilyttämiseksi.
Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:
Kokoomuksen 10 ongelmaa: ylimielinen Stubb, oudot omat operaatiot, oikea laita laukalla ja...
Julkaistu:
POLITIIKKA
Ilta-Sanomat listasi kokoomuksen kuohunnan keskeisimmät syyt.
1. Puheenjohtaja Alexander Stubb (kok) ei ole saanut koko puolueväkeä taakseen. Kokoomuksessa tämä on poikkeuksellista. Kokoomusväki on tavannut pitää mölyt mahassaan ja seisoa puoluejohdon takana.
2. Stubbin poikkeava poliitikkopersoona ärsyttää. Stubb on monien mielestä herraskainen ja ylimielinen, jo Stubbin urheilu voi herättää närää. Stubbin kriitikot eivät pidä tätä joukkuepelaajana, vaan itsestään kiinnostuneena ja tasaisin välein kompuroivana poliitikkona.
3. Kokoomuksen oudot omat operaatiot. Haparoiva puheenjohtaja Ville Itälä yritti vahvistaa omaa asemaansa 2004 ja pudottaa ryhmäjohtaja Ben Zyskowiczin paikaltaan ja valita tilalle Jari Koskisen. Hanke meni nurin, ja tämän jälkeen Itälä menetti uskottavuutensa omien parissa ja erosi. Stubbin tukikirjeessä on eväitä samanlaiseen puolueen itse aiheuttamaan kriisiin.
4. Kokoomuksen oikea laita on ollut laukalla pitkään.Markkinaliberaalit ovat olleet tyytymättömiä kokoomuksen toimintaan jo Jyrki Kataisen (kok) loppukaudelta lähtien, kun kokoomuksen kannatus lähti laskuun ja keskusta nousi mielipidekyselyissä suurimmaksi puolueeksi. Äänekkäin kriitikko on ollut Eero Lehti,viime aikoina kritiikkiä ovat antaneet myös Elina Lepomäki, Susanna Koski ja Wille Rydman.
5. Eduskuntaryhmä kritisoi, puoluekokous valitsee puheenjohtajan. Itse asiassa vain harva kansanedustaja on äänivaltaisena edustajana puoluekokouksessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmästä Stubbin vankkoja kannattajia on ilmaantunut suhteellisen vähän, mutta ministerit Sanni Grahn-Laasonen ja Lenita Toivakka, avoimen kirjeen liikkeelle panija Kari Tolvanen sekä Sinuhe Wallinheimo ovat olleet selvästi stubbilaisia. Suurin osa kansanedustajista, kuten myös kenttäväki, on toistaiseksi seurannut tapahtumia.
6. Helsingin ja Turun piirit avainasemassa. Jos kokoomuksessa tapahtuu vallanvaihto, se on tavannut liittyä kahden vahvimman piirin – Helsingin ja Turun – liikkeisiin. Helsinki ja Turku ovat kuitenkin hävinneet viimeaikaiset taistot. Vuonna 2014 ne liputtivat Jan Vapaavuoren puolesta. Vuonna 2004 Helsinki ja Turku olivat ajamassa puheenjohtajaksi Ilkka Kanervaa, kun valituksi tuli Katainen. Stubb valittiin puheenjohtajaksi maakuntien kokoomuslaisten ja oman piirinsä Uudenmaan äänillä.
7. Realismi kateissa. Hallitusohjelman talouslinja on miltei suoraan kokoomuksen vaaliohjelmasta. Kokoomuskriitikot ovat olleet tyytymättömiä lähes kaikkeen. Yhteiskuntasopimuksesta olisi pitänyt tulla paljon mieluisampi työnantajille ja yrittäjille. Sotessa kokoomuksen saama valinnanvapaus ei lämmitä, koska keskusta sai lehmänkauppana maakuntahallintonsa.
8. Hyvien aikojen puolue. Kokoomuksen kulta-ajat osuivat nousukauden aikoihin. Kun Suomessa on nyt pitkään ollut huonot ajat, kokoomuksen sanoma ei ole mennyt kaupaksi.
9. Kokoomus on menettänyt keskiluokkaisia kannattajiaan. Vaalit voitetaan keskeltä. Kataisen aikana kokoomuksen imago muuttui rikkaiden ja hyväosaisten puolueesta lähemmäs keskiluokan arkea. Puolueella on viime vuosina ollut vähän avauksia, joilla sairaanhoitajat, opettajat, myyjät, taksikuskit ja liikkuvat äänestäjät hyppäisivät kokoomuksen kelkkaan.
10. Uskottavien haastajien puute. Jos Stubbin kohtalo puheenjohtajana olisi vahvasti vaakalaudalla, Vapaavuoren, Petteri Orpon tai Paula Risikon pitäisi astua mukaan kilpaan. Aika epätodennäköistä on, että Harry Harkimo tai Elina Lepomäki nousisivat lyhyellä kokoomuskokemuksella puheenjohtajiksi. Toki Stubb voi heittää pyyhkeen kehään ennen puoluekokousta, jos tilanne sellaiseksi kääntyy.
Oheisella videolla kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb toteaa, ettei tukikirjehanke mennyt kuin Strömsössä.
2. Stubbin poikkeava poliitikkopersoona ärsyttää. Stubb on monien mielestä herraskainen ja ylimielinen, jo Stubbin urheilu voi herättää närää. Stubbin kriitikot eivät pidä tätä joukkuepelaajana, vaan itsestään kiinnostuneena ja tasaisin välein kompuroivana poliitikkona.
3. Kokoomuksen oudot omat operaatiot. Haparoiva puheenjohtaja Ville Itälä yritti vahvistaa omaa asemaansa 2004 ja pudottaa ryhmäjohtaja Ben Zyskowiczin paikaltaan ja valita tilalle Jari Koskisen. Hanke meni nurin, ja tämän jälkeen Itälä menetti uskottavuutensa omien parissa ja erosi. Stubbin tukikirjeessä on eväitä samanlaiseen puolueen itse aiheuttamaan kriisiin.
4. Kokoomuksen oikea laita on ollut laukalla pitkään.Markkinaliberaalit ovat olleet tyytymättömiä kokoomuksen toimintaan jo Jyrki Kataisen (kok) loppukaudelta lähtien, kun kokoomuksen kannatus lähti laskuun ja keskusta nousi mielipidekyselyissä suurimmaksi puolueeksi. Äänekkäin kriitikko on ollut Eero Lehti,viime aikoina kritiikkiä ovat antaneet myös Elina Lepomäki, Susanna Koski ja Wille Rydman.
5. Eduskuntaryhmä kritisoi, puoluekokous valitsee puheenjohtajan. Itse asiassa vain harva kansanedustaja on äänivaltaisena edustajana puoluekokouksessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmästä Stubbin vankkoja kannattajia on ilmaantunut suhteellisen vähän, mutta ministerit Sanni Grahn-Laasonen ja Lenita Toivakka, avoimen kirjeen liikkeelle panija Kari Tolvanen sekä Sinuhe Wallinheimo ovat olleet selvästi stubbilaisia. Suurin osa kansanedustajista, kuten myös kenttäväki, on toistaiseksi seurannut tapahtumia.
6. Helsingin ja Turun piirit avainasemassa. Jos kokoomuksessa tapahtuu vallanvaihto, se on tavannut liittyä kahden vahvimman piirin – Helsingin ja Turun – liikkeisiin. Helsinki ja Turku ovat kuitenkin hävinneet viimeaikaiset taistot. Vuonna 2014 ne liputtivat Jan Vapaavuoren puolesta. Vuonna 2004 Helsinki ja Turku olivat ajamassa puheenjohtajaksi Ilkka Kanervaa, kun valituksi tuli Katainen. Stubb valittiin puheenjohtajaksi maakuntien kokoomuslaisten ja oman piirinsä Uudenmaan äänillä.
7. Realismi kateissa. Hallitusohjelman talouslinja on miltei suoraan kokoomuksen vaaliohjelmasta. Kokoomuskriitikot ovat olleet tyytymättömiä lähes kaikkeen. Yhteiskuntasopimuksesta olisi pitänyt tulla paljon mieluisampi työnantajille ja yrittäjille. Sotessa kokoomuksen saama valinnanvapaus ei lämmitä, koska keskusta sai lehmänkauppana maakuntahallintonsa.
8. Hyvien aikojen puolue. Kokoomuksen kulta-ajat osuivat nousukauden aikoihin. Kun Suomessa on nyt pitkään ollut huonot ajat, kokoomuksen sanoma ei ole mennyt kaupaksi.
9. Kokoomus on menettänyt keskiluokkaisia kannattajiaan. Vaalit voitetaan keskeltä. Kataisen aikana kokoomuksen imago muuttui rikkaiden ja hyväosaisten puolueesta lähemmäs keskiluokan arkea. Puolueella on viime vuosina ollut vähän avauksia, joilla sairaanhoitajat, opettajat, myyjät, taksikuskit ja liikkuvat äänestäjät hyppäisivät kokoomuksen kelkkaan.
10. Uskottavien haastajien puute. Jos Stubbin kohtalo puheenjohtajana olisi vahvasti vaakalaudalla, Vapaavuoren, Petteri Orpon tai Paula Risikon pitäisi astua mukaan kilpaan. Aika epätodennäköistä on, että Harry Harkimo tai Elina Lepomäki nousisivat lyhyellä kokoomuskokemuksella puheenjohtajiksi. Toki Stubb voi heittää pyyhkeen kehään ennen puoluekokousta, jos tilanne sellaiseksi kääntyy.
Oheisella videolla kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb toteaa, ettei tukikirjehanke mennyt kuin Strömsössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti