Tänään keskiviikkona 09.03.2016 toiseen pihaliittymäämme Isä-Erkinmikon tuoma iso, kannellinen tyhjennyslava/-kontti viedään pois. Yllättävän paljon sinnekin loppujen lopuksi kertyi tarvaraa - sekalaista tavaraa, pääasiassa sekajätettä niin kuin kontin päädyssä lukeekin.
Olemme toisin sanoen tyhjentäneet piharakennuksen autotallista ylimääräistä rompetta, osittain myös varastorakennuksen vaatehuoneesta...
Pelastin aamulla kuormasta entiset luistimeni. Miksi ihmeessä? Siksi, että niihin liittyy - omasta mielestäni - mielenkiintoinen tarina.
Luistimet olivat aikanaan jääkiekkoluistimien huippua. Bauer-merkkiset, joissa on ulkokuori täysin mustaa muovia ja niissä on eriksenn pehmeät ns. sisäkengät. Miten sellaiset huippuluistimet minun haltuuni ovat joutuneet?
Elettiin 1970-1980 lukujen vaihdetta. Asuimme Saimaanharjulla, Taipalsaaren kunnan puolella Saimaan rannalla.
Naapurissamme oli isokokoinen nuorimies, joka pelasi jääkiekkoa Saipan juniorijoukkueessa muistaakseni B-junioreissa.
Hän oli ostanut uudet luistimet ja tarjosi vanhoja, vähän käytettyjä minulle. Pojillemme ne olivat siinä vaiheessa aivan liian suuret. Koska ne eivät olleet hinnankiroissa, ostin ne.
Olen niillä aikanaan muutaman kerran luistellut. Ne ovat jalassa "taivaallisen hyvät" ja jos terät ovat kunnossa = teroitetut - ei kun menoksi. Kyseiset lyistimet tukevat nimenomaan nilkkoja erinomaisesti. Niillä voinee iäkkäämpikin ns. letkunilkka luistella, jos muutoin kunto riittää...
Viimeksi olen niillä luistellut Ruotsin puolella Haaparannan jäähallissa 1990-luvun alkupuolella Kemin Lämäreiden silloisen edustusjoukkueen käydessä siellä harjoittelemassa. Olin siihen aikaan kyseisen seuran puheenjohtaja ja päätin kokeilla luistimia jäähallijäällä.
Apuna minulla oli rekvisiittana uusi "raitin" maila, jonka olin ostanut Kemin City Sportista Uusitalon Joukolta.
Mukava oli luistella ja muistaakseni pysyin pystyssäkin, totta kai kypärä oli päässäni varmuuden vuoksi.
Kyseisen mailan luovutinsittemmin Kemin Lämäreiden silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle. Hän lupasi löytää sille hyvän käyttötarkoituksen.
Maila oli käytännössä uusi, käyttämätön. Pitääpä tarkistaa, mita mailalleni on tapahtunut.
Joka tapauksessa Baur-luistimet ovat tallessa nyt päärakennuksen autotallissa muutamien muiden nostalgisten urheiluvälineiden kanssa. Kukaties niistäkin on syytä jossakin vaiheessa kirjoittaa tekstinpätkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti