Ei Suomessa konsensus kuole! Tiukille se kuitenkin näyttää ottavan. Miksi? Siksi, että tämänhetkisessä neuvottelutilanteessa on kysymys puhtaasti puoluepolitiikasta ja äkkiväärästä änkyröinnistä. Sitä ei alla olevan artikkelin kolumnistikaan "uskalla" suoraan sanoa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kolumni: Kohti konsensuksen kuolemaa?
Suuri osa SAK:n jäsenliitoista vastustaa kilpailukykysopimusta. Taustalla on luottamuksen puute hallitukseen ja tyytymättömyys siihen, että palkansaajia vaaditaan kilpailukyvyn kohentamisen maksumiehiksi.
EK on tyytymätön sopimuksen heikkoon kattavuuteen SAK:n kentässä. Lisäksi moni työnantaja on kyllästynyt loputtomiin neuvotteluihin ja toivoo, että hallitus käyttäisi valtaansa määrätietoisesti etenkin paikallisen sopimisen edistämiseksi.
Hallitus haluaisi sekin paikallisen sopimisen edistyvän. Lisäksi se toivoo selkeää sitoutumista ”Suomen palkkamalliin” eli siihen, että palkanmaksuvara määräytyisi vastedes vientiajojen tilanteen perusteella.
Jos sopua halutaan, on siihen edelleen kaikki mahdollisuudet.
Ensimmäinen askel olisi, että palkansaajapuoli sitoutuisi edellä mainittuun Suomen malliin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa: se on jo pitkään ja laajasti ollut parhaana pidetty vaihtoehto.
Ensimmäinen askel olisi, että palkansaajapuoli sitoutuisi edellä mainittuun Suomen malliin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa: se on jo pitkään ja laajasti ollut parhaana pidetty vaihtoehto.
Toinen askel olisi, että hallitus toteaisi edellytysten olevan voimassa puheena olleelle miljardin euron verokevennykselle. Ratkaisua voisi puoltaa myös suhdannetilanteella. Hallitus joutuisi kuitenkin selittelemään asiaa Brysselissä.
Kolmannessa vaiheessa ainakin PAM muuttaisi kantansa ja sitoutuisi kilpailukykysopimukseen. On vaikea kuvitella sopua, josta SAK:n suurin liitto jättäytyy ulkopuolelle.
Toinen vaihtoehto on, että pyrkimyksestä yhteiskunta- tai kilpailukykysopimukseen lopullisesti luovutaan. Tämä olisi jossain määrin dramaattinen kehitys jo vuoden päivät käytyjen neuvottelujen jälkeen.
Sopimuksen kaatuminen tarkoittaisi huonompaa kilpailukykyä ja luottamuksen murenemista. Näissä oloissa toipuminen taantumasta lykkääntyisi hamaan tulevaisuuteen, investointeja jäisi tekemättä ja työttömyys lisääntyisi.
Toiseksi ay-liikkeen yhteiskunnallinen vaikutusvalta vähenisi merkittävästi. Työnantajilla ei ole samaa huolta: globaalitaloudessa hallitus aina kuuntelee työnantajien toiveita koska yritysten pärjääminen on avainkysymys.
Kolmanneksi ay-liikkeen legitimiteetti tai hyväksyttävyys saisi monien silmissä vakavan kolauksen. Syntyy vaikutelma, että ay-liike on haluton sopimaan porvarihallituksen kanssa.
Sopimuksen kaatuessa siitä kieltäytyjät antavat hallitukselle valtakirjan työmarkkinoita rajusti muuttavaan lainsäädäntöön. Protestit hallitus voi kuitata toteamalla, että sovun tien tukkiminen ei jättänyt sille muita vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti