Mielenkiintoisia ajatuksia, joita on pakko hiukan "sulatella"...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Nato takaisi Suomen turvallisuuden varmemmin kuin euro – ”Euron tuoma lisäturva on puhtaasti uskon asia”
Eurosta aiheutuvaa talouden taakkaa ei ole syytä kantaa turvallisuuspoliittisin perustein, kirjoittaa ministeri Antti Tanskanen.
Helsingin Sanomat
KIMMO MÄNTYLÄ LEHTIKUVA
Talous- ja rahaliitto Emu oli aluksi ennen kaikkea poliittinen suunnitelma. Rauhaa Euroopassa on turvattu sitomalla Ranska ja Saksa tiiviiseen liittoon. Myös Suomen Emu-jäsenyyttä pohdittaessa todettiin, että euroalueella on myös turvallisuuspoliittista merkitystä.
Mitä pitempi aika Emun jäseneksi liittymisestä on kulunut ja mitä runsaammin kokemusta euroalueen toimivuudesta on karttunut, sitä enemmän ja avoimemmin jäsenyyttä perustellaan turvallisuudella ja sitä vähemmän taloudella.
Eurosta aiheutuvaa talouden taakkaa kannetaan sen saman turvallisuuden ja samaistumisen vuoksi, joka on EU-jäsenyyden perusta. Eurojärjestelmään liittyminen oli pisin askel, joka pian kylmän sodan päättymisen jälkeen uskallettiin ottaa lännettymisen suuntaan.
Turvallisuuspolitiikassa askel taisi olla lyhyt. Nyt kyseenalaistetaan myös EU-jäsenyyden antama sotilaallinen suoja, vaikka mahdollisuus yhteiseen puolustukseen on kirjattu EU-sopimuksiin. Euron tuoma lisäturva on puhtaasti uskon asia.
Kun Emu-jäsenyyden talouden kehitykselle aiheuttamat rasitteet ovat valjenneet yhä useammille, on aika kysyä, mitä mistäkin kannattaa maksaa. Voitaisiinko nyt solmia sellaisia turvallisuuspoliittisia sopimuksia, joita ei pidetty mahdollisina pari vuosikymmentä sitten?
Natoon kuuluminen rajoittaa jäsenmaan itsenäisyyttä puolustuspolitiikassa, mutta euroalueen jäsenyys vie itsenäisyyden pala palalta lähes kaikilta osiltaan.
Tähän tapaan asiaa ovat ilmeisesti arvioineet esimerkiksi Britannia ja Puola, joille kelpaa puolustusliitto muttei talous- ja rahaliitto. Niistä viidestä euromaasta, jotka eivät ole Naton jäseniä, eniten asukkaita on Itävallassa.
Enemmistö suomalaisista vierastaa tai suorastaan vastustaa Nato-jäsenyyttä. Luultavasti suuri osa vastustajista ajattelee, että liittyminen Natoon lisäisi jännitteitä Suomen rajalla.
Jos euro ei ole aiheuttanut sotilaallisia jännitteitä, se vain osoittanee, että eurolla ei ole mitään uskottavaa puolustuksellista merkitystä. On vaikea perustella väitettä, että euro olisi Natoa parempi turvallisuuspoliittinen väline. Nato tarjoaisi euroa vahvemman suojan ja ennalta ehkäisevän pelotteen, joka vähentäisi Suomeen kohdistuvaa uhkaa.
Kysymys Nato-jäsenyyden vaikutuksista puolustusmenoihin on toki aiheellinen. On kuitenkin otettava huomioon eurosta vapautumisen kansantuloa lisäävä vaikutus sekä se, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen asemaa investointien kohdemaana.
Kreikka ei voi pahimmillaankaan aiheuttaa euromaille niin suuria kustannuksia, että Suomen kannattaisi erota eurosta niiden takia. Euroeroa on pohdittava sekä itsemääräämisoikeuden säilyttämisen kannalta että sen perusteella, miten Saksa vaikuttaa Suomen talouteen.
Saksa vaatii, että euroalueella noudatetaan politiikkaa, joka lamauttaa suurimman osan muista jäsenmaista. Tuon linjan kilpailukykyä heikentävää ja kysyntää supistavaa vaikutusta euromaat eivät pääse pakoon niin kauan kuin Saksa ei halua ottaa huomioon oman politiikkansa vaikutuksia euroalueella.
Monet niistä, jotka ovat valmiit myöntämään euron talouspoliittiseksi virheeksi, eivät silti kannata eurosta eroamista. He vetoavat eron hankaluuteen ja kalleuteen.
Eroprosessia ja sen vaikutuksia on vaikea arvioida, ja arvioon vaikuttaa myös se, kuinka pitkällä aikavälillä euroeron tai eurossa pysymisen vaikutuksia arvioidaan. Mitä pitempi tarkastelujakso on, sitä vähemmän eron kustannukset painavat. Rohkeat päätökset odottavat valtiomiessarjan tekijöitä.
Aika ei hoida Suomen nykyiseen asemaan liittyviä ongelmia.
Viime vuonna viiden EU-elimen puheenjohtajat esittivät, että euromaiden päätösvaltaa siirretään yhteisille toimielimille, koska kansallisesta talouspolitiikasta annetut säännöt ja suuntaviivat eivät johda todelliseen talous- ja rahaliittoon.
Saksalaisten valtavat säästöylijäämät eivät ole sulamassa eikä deflaation uhka häipymässä.
Venäjän politiikan arvaamattomuus lisääntyy, kun maan talous vajoaa yhä suurempiin vaikeuksiin.
Ruotsissa keskustellaan liittymisestä puolustusliittoon mutta ei talous- ja rahaliittoon. Ruotsi on ainoa EU-maa, joka ei nyt kuulu kumpaankaan.
Naapurimaat eivät päätä Suomen asioista, mutta niiden toiminnalla on vaikutusta siihen, mitä Suomen on viisasta päättää.
Antti Tanskanen
Kirjoittaja on ministeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti