MITÄ, KILPAILUTAT KUNNALLISVAALIEHDOKKUUTESI? JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

Uusi kuntalaki astui voimaan 1. toukokuuta 2015 ja kunnallisvaalien vaalipäivä siirrettiin lokakuulta huhtikuulle. Vaalipäivä on jatkossa huhtikuun kolmas sunnuntai, mutta pääsiäisen vuoksi vaaleja aikaistetaan viikolla vuonna 2017. Myös vaalien nimi muutettiin kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi.

• vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017
• ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.-4.4.2017 ja ulkomailla 29.3.-1.4.2017

Eri poliittisten ryhmittymien vaalikoneistoja rasvataan aktiiviseen ehdokashankintaan. Olen varma, että niin sanotusti kaikki kivet käännetään, jotta löydetään sopivia ja päteviä ehdokkaita omien tavoitteiden toteuttamiseksi.
Se saattaakin olla kiven alla, sillä Suomen nykymyllerryksessä kiinnostus politiikkaan, kuntapolitiikkaankin on ollut hiipumassa.
Toisaalta väitetään, että tuskin Suomessa on ollut niin tärkeitä kuntavaaleja kuin lähestyvät kuntavaalit. Mene ja tiedä...

Kaivoin vanhan tekstini - kukatiesi vuodelta 2008 - jolloin jäin eläkkeelle. Mahdollisesti teksti julkaistiin jossakin paikallislehdessä.

Tunnustan, että itsekin olen noita kilpailuttamisasioita pohdiskellut. Paraneeko asia kilpailuttamalla/vaihtamalla, on taas oman jutun aihe...


Vanha tekstini menneiltä vuosilta:

MITÄ, KILPAILUTAT KUNNALLISVAALIEHDOKKUUTESI? JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa. Pitkän kassajonon häntäpäässä – minun edelläni – oli kaksi mieshenkilöä, toinen nuori, elämäänsä ilmeisen tyytyväinen, rajua aktiviteettia ja uudistuksia pursuava ehkä kolmikymppinen nuorimies ja toinen vähän nuhraantuneen, kuitenkin aika viriilin näköinen harmaahapsi.

Taisivat olla jutuista päätellen jonkin kunnan luottamushenkilöitä, koska he keskustelivat jokseenkin äänekkäästi luottamustehtävistä ja kaukana häämöttävistä kunnallisvaaleista…

Keskustelu sujui suunnilleen tähän tyyliin – muistaakseni:

”Mitä, kilpailutat kunnallisvaaliehdokkuutesi? Oletko menettänyt viimeisenkin järjenrippeen ja reaalisuuden tajun nuorimies? Eikö vähempi kohellus riitä?” kuulin vanhemman miehistä parahtavan. ”Eihän sitä nyt sentään ihan noin vain hypätä mihin tahansa kunnallispoliittiseen ryhmään! Ajattelepa sinua äänestäneitä, mitä hekin siihen sanovat? Kaiken lisäksi seuraavat kunnallisvaalithan ovat vasta syksyllä 2012! Niihin on aikaa monta vuotta!” hän lisäsi.

”Kuulehan, tuo syksy 2012 on kohta käsillä ja kilpailutus on nykyaikaa! Kaikki kilpailuttaa kaikkea! Sinäkin kilpailutat ajatuksissasi koko ajan kauppoja, vaikka oletkin juuttunut tämän yhden ja ainoan marketin kassajonoon – periaatteesta!” nuorimies vastasi kilpailuttamisepäilyihin…

”Niin periaatteesta käytät samaa tuttua ja turvallista markettia, koska vanhemmat ja kukaties jo isovanhemmat ovat olleet samoilla linjoilla. Ei sitä noin vaan siirrytä viereisen, kilpailevan marketin asiakkaaksi, olet aina sanonut. Kuitenkin tiedän, että sinulla on lompakko täynnä eri markettien kortteja! Eikö jo sinunkin ole reilua tunnustaa, että ostat sieltä, mistä halvimmalla saa – siis tavallaan kilpailutat?” nuorimies lisäsi keskustelupainetta.

”On kuule aivan eri asia kilpailuttaa maidon, voin ja ruisleivän hintaa kuin kunnallisvaaliehdokkuutta – samalla aatetta, periaatteita!” vanhempi, ilmeisesti aika lailla niin sanottu yhdenaatteen mies melkein huusi.

”Onko, eiköhän se ole yksi ja sama asia! Kilpailutus kuin kilpailutus…!” nuorimies vastasi.

”Jos et saa esittämillesi asioille asiallista, myönteistä vastakaikua, on parasta pohtia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Elämässä täytyy olla vaihtoehtoja, sanoi minulle aikanaan tehtaalla mestarini. Vaikka tuntuu, että taivas päälle putoaa, täytyy, on pakko olla silloinkin vaihtoehtoja.” nuorimies pohdiskeli…

”Onhan sinulle annettu lautakuntapaikkakin nykyisessä ryhmässä. Minä sinun iässä ja olemattomalla kunnallispolitiikan kokemuksella en saanut aluksi yhtään mitään, en edes lautakunnan varapaikkaa, vaikka äänimääräni hipoi kellokkaiden vastaavia. Vanhat pierut, kokousohjukset kahmivat kaiken, kaiken, sano minun sanoneen. Voit kuule arvata, että sisällä kiehui ja jouduin puristamaan nyrkkiä – tosin taskussa – tämän tästä!” vanhempi miehistä vuodatti menneistä muistellen.

”Juuri niin! Niinpä, jottei minun tarvitse muistella kymmenien vuosien takaisia, kiistattomia vääryyksiä, tavoitteeni on hakea ryhmä, jossa minua kuunnellaan – ihan oikeesti, eikä vain kunnallisvaalien alla. Kuunnellaan, kun tiedetään, että tuohan tuokin takuuvarmasti äänillään yhden lisäpaikan ryhmittymälle/puolueelle. Lisäksi minuakin tympii eräs asia. Olenko kertonut, että eräs aktiivinen kunnanvaltuutettu – on muuten ihan meikäläisiä – toitottaa estottomasti, että hänellä ei ole kunnan luottamustehtävien suhteen muuta kriteeriä kuin että hän saa mahdollisimman monta luottamustehtävää ja kokouspalkkiot juoksevat!” nuorimies vuodatti hiukan tuohtuneena.

”Mitä enemmän kokouksia sitä parempi! Ennätys on toistaiseksi seitsemän (7) kokousta päivässä, ns. valehtelijan luku, mutta tuskin sillä vielä ennätysten kirjoihin pääsee!” hän muistaa aina vuodesta, vaalikaudesta toiseen sanoa...

”Et, et todellakaan! Miten tämä superkokousedustaja sitten ehtii lukuisiin kokouksiinsa? Toisaalta, eikö noita kokouspalkkioita olla kohta talousahdingossa jopa poistamassa.” vanhempi miehistä totesi. Hänen äänestään selkeästi kuulsi, mihin kategoriaan hän pisti kyseisen kokousintoilijan.

”Kyllä hän väittää ehtivänsä, vaikka olen kyllä muunlaistakin tietoa kuullut! Aika puhki hän kuuluu usein olevan loppuviikosta, sillä omat leipätyötkin pitää sentään hoitaa asiallisesti. Älä kuule uskokaan, että kokouspalkkiot poistuvat, kuka se nyt oksaa persauksiensa alta sahaisi?” sanoi kilpailuttamisajatuksissa pohdiskeleva nuorimies. Onhan tämä kuitenkin yhteisten asioiden hoitamisen ohessa omankin asian hoitamista!” hän lisäsi...

”No tulihan se sinultakin tuo oma etu. Monet paskat haistattaa yhteisille asioille! Monille on tärkeää ensiksi oma etu, sen jälkeen oma etu ja vielä senkin jälkeen oma etu! Siinä on kuule kaukana yhteisten asioiden hoitaminen!” sanoi vanhempi miehistä ärtyneenä hiukan adrenaliinitasoa nostattaen.

”Kilpailuttamisessa on kuitenkin yksi ongelma, pitäisi löytää kunnolliset, luotettavat mittarit, joilla eri ryhmittymiä vertailee. Kunnallisvaaliohjelmat on tietysti yksi sellainen. Lisäksi pitäisi löytää kunnon Kummisetiä, jotka loisivat sellaiset verkostot, joihin äänestäjät saadaan tarttumaan kuin täi tervaan. Varsinkin kun saisi nuo Nukkuvat-puolueen äänestäjät = äänestämättä jättävät liikkeelle omilla esityksillään…” nuorimies pohdiskeli…

”Mistä ryhmittymästä aiot kilpailuttamisesi aloittaa? Eihän kunnassamme oikeasti ole kuin kolme (3) potentiaalista ryhmittymää sinun edustaman ryhmittymän lisäksi ja muutama noita sirpaleporukoita, joihin en koskisi pitkällä kepilläkään.” vanhempi miehistä valisti.

”Mainitsemasi sirpaleryhmittymät saattaisivat olla mielenkiintoisia, mutta ääniä pitäisi tulla koriin aika kasa, jotta valtuustoon meno olisi taattu. Kyllähän nuo vanhat perinteiset porukat kaikesta huolimatta ovat valituksi tulemisen kannalta helpoimpia, mutta ne asiakysymykset, niissä taitaa edelleenkin tökkiä.” nuorimies sanoi.

”Niin! Sellaista se tämä kunnallispolitiikkamaailma on!” sanoi vanhempi miehistä huokaillen ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhälläkin tungosta.

Kassajonokuulemisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä